Ketterä verkostopantteri vai ujo piimä? Verkostot ja brändääminen satakuntalaisen asiantuntijatyön akilleenkantapäänä

Ketterä verkostopantteri vai ujo piimä? Verkostot ja brändääminen satakuntalaisen asiantuntijatyön akilleenkantapäänä

Joitakin vuosia sitten keskustelin erään suomalaisessa liike-elämässä pitkän uran tehneen asiantuntijan kanssa. Olin itse tuolloin saamassa ensimmäistä maisterintutkintoani valmiiksi ja minulle tarjoutui mahdollisuus vaihtaa työelämään ja uraan liittyviä ajatuksiani tämän kokeneen kehäketun kanssa. Keskustelu oli erittäin antoisa monella eri tapaa ja olen usein palannut siihen mielessäni vielä näin vuosienkin päästä. Ajatuksiini jäi erityisesti pyörimään yksi asia, jonka keskustelukumppanini tuolloin sanoi: hän nimittäin ennusti, että globaalien suuryritysten aika on ohi ja tulevaisuus on ketterien, verkostosta toiseen luontevasti liikkuvien pienten toimijoiden.

Tämä ennustus muistui jälleen kerran mieleeni, kun 1.3. istuin Porin yliopistokeskuksen auditoriossa kuuntelemassa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön Asiantuntijatalouden kehittämisohjelman (ASKO) organisoiman Asiantuntijatyö nyt ja tulevaisuudessa -seminaarin puhujia ja keskustelijoita. Seminaarissa maalailtiin kuvaa asiantuntijoista eräänlaisena uutena luovana luokkana, joka liikkuu omien kiinnostuksenkohteidensa mukaan ympäri Suomea (tai miksei jopa maailmaa?) ja työpaikat seuraavat asiantuntijaa sinne minne hän vain meneekin.

Sekä asiantuntijan että asiantuntijaorganisaation yhdeksi keskeisimmistä osaamisalueista nostettiin seminaarissa esiin taito kommunikoida ja brändätä oma osaamisensa, palvelunsa tai tuotteensa myyväksi paketiksi, sekä kyky toimia verkostoissa muiden asiantuntijoiden tai asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Erityisesti seminaarin panelisteina toimineet Staart Oy:n toimitusjohtaja Juha Laitinen sekä Happy Company Oy:n toimitusjohtaja Saara Tarumo puhuivat uudenlaisen mindsetin tarpeesta ja siitä, miten Satakunnassa, täällä raskaan teollisuuden perinteisesti dominoimalla alueella, markkinoinnin ja kommunikaation merkitystä ei ole ymmärretty – vaikka siihen kenties pikkuhiljaa ollaankin heräämässä. Samaa peräänkuulutti vastikään myös mm. Anne Korkiakoski Talouselämä -lehden haastattelussa (12.2.2016): ei auta vaikka meillä tehtäisiin miten hienoa ja ensiluokkaista, jos sitä ei osata myydä. Kuluttajat haluavat kokonaisvaltaisen kulutuskokemuksen, jonka rakentamisessa ovat itse aktiivisesti mukana: tuotteen lisäksi ostetaan elämyksiä (Jyrinki et al. 2006, 25-28).

Markkinoinnin tutkimuksessa (esim. Solomon 2013) tunnistettu megatrendi yhteisestä
arvonluomisesta (value co-creation) ja vuorovaikutuksesta kuluttajan kanssa näkyy myös asiantuntijatyön tuotteistamisen kontekstissa (Aarikka-Stenroos & Jaakkola 2012,16). Asiantuntijan luoma ns. value proposition muodostetaan tulevaisuudessa yhä useammin yhdessä asiakkaan kanssa räätälöiden, joka muuttaa radikaalilla tavalla perinteistä näkemystä asiakasviestinnästä yksisuuntaisena toimintana (Aarikka-Stenroos & Jaakkola 2012,16-17; 23). Asiakkaan lisäksi asiantuntijan tulee kyetä toimimaan verkostoissa yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa: seminaarissa puhuneen Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aron sanoin ”yksittäinen asiantuntija ei tee ihmeitä”.

Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen (ALMA) maisteriohjelman opiskelijana jäin seminaarin tuloksena pohtimaan, että voidaanko verkostoissa toimimista opettaa? Verkostoja on toki tieteellisestikin tutkittu ja aiheeseen liittyviä kursseja on ainakin kauppakorkeakoulun puolella jokunen. Tutkimustiedon tarjoamisen ohella uskon, että oppimista voitaisiin tukea muullakin tavalla: esimerkiksi verkostoissa toimimisen vaatima sosiaalisuus ei ole monelle suomalaiselle (satakuntalaisista puhumattakaan) kovin luontevaa. Kuten montaa muutakin asiaa, myös sosiaalisuutta voi kuitenkin opetella. Monilla kursseilla tehdään ryhmätöitä, jolloin opiskelijat verkostoituvat keskenään, ja yliopistokeskuksessa on tarjolla esimerkiksi mentorointiohjelma ja eri toimijoita yhdistäviä aamiaisbrunsseja, joihin opiskelijat voivat halutessaan osallistua. Mutta riittääkö se? Pitäisikö myös kauppakorkeakoulun koulutusohjelmiin kuulua jopa pakollisena muutama yritysvierailu (esimerkiksi valtiotieteiden opintoihin kuului kolme pakollista instituutiovierailua)? Voisivatko vaikkapa opiskelijajärjestöt yhdessä yrityselämän kanssa kutsua opiskelijoita kylään potentiaalisten työnantajien tai yhteistyökumppaneiden luokse? Myös Juha Laitinen toi seminaarin paneelissa esiin, että Porin kokoisessa kaupungissa opiskelijoiden ja liike-elämän läheisen yhteistyön luulisi olevan helppoa. Turun yliopiston työelämäpalvelut tarjoavat opiskelijoille apua esimerkiksi CV:n viilaukseen ja omien vahvuuksien etsimiseen. Pitäisikö opiskelijalla olla mahdollisuus päästä kehittämään ja testaamaan myös ns. hissipuhettaan, jonka kasvavaan merkitykseen yliopistokeskuksen johtaja Jari Multisiltakin viittasi seminaarin avauspuheenvuorossa? Kursseilla opimme, että asiantuntijaosaamisen brändäys on tärkeää, mutta olisiko tarpeellista opiskella henkilöbrändäystä myös käytännönläheisemmin? Ja mitä jos näitä molempia, hissipuhetta ja henkilöbrändiä, pääsisi kehittämään jo opiskeluaikana, yhdessä liike-elämän edustajien kanssa?

Kirjoittanut: Maija Kuusisto-­Länsineva. Kirjoittaja on Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman opiskelija.

Mainokset

Asiantuntijuudesta osa kaupunki-identiteettiä ja imagoa

Asiantuntijuudesta osa kaupunki-identiteettiä ja imagoa

Mitä hyvä asiantuntijuus oikeastaan on? Onko se korkean koulutuksen antama teoreettinen osaaminen vai kokemuksen myötä karttunut ymmärrys siitä, miten asiat käytännön elämässä sujuvat. Kuinka paljon ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet, opitut tai luontaiset, vaikuttavat hyvän asiantuntijuuden muodostumiseen? Näitä asioita pohdittiin muun muassa Asiantuntijatyö nyt ja tulevaisuudessa –seminaarissa 1.3.2016 Porin yliopistokeskuksessa. Seminaarin tavoitteena oli tuoda esiin asiantuntijaorganisaation kehittämiskohteita ja tarpeita sekä virittää keskustelua hyvästä asiantuntijuudesta eri alojen asiantuntijoiden ja yleisön välillä. Kuten Porin yliopistokeskuksen johtaja Jari Multisilta avauspuheenvuorossaan mainitsi, asiantuntijatyötä luonnehditaan usein vapauden, itsensä johtamisen ja matalan hierarkian käsittein. Vaikka digitalisaation myötä tietotyötä on mahdollista tehdä ajasta ja paikasta riippumatta, korostuvat aikaisempaa enemmän sosiaalisen vuorovaikutuksen ominaisuudet. Asiantuntijaverkostojen erilaiset muodot ja yhteistyömallit tulevat tulevaisuudessa olemaan keskeisessä asemassa eri ammattialojen yhteistyössä.

Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aro määritteli puheenvuorossaan asiatuntijatalouden aineettoman pääoman tuottamiseksi, hyödyntämiseksi ja soveltamiseksi. Mielestäni tämä on oivallisen selkokielinen kiteytys yleisesti melko monimuotoisesta käsitteestä. Maa, joka ennen sai tulonsa pääosin teollisuudesta, on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut palveluiden tuottajaksi, jonka viennistä jo yli puolet on palveluita (Pajarinen & Rouvinen 2013). Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkijoiden Pajarisen ja Rouvisen (2013) mukaan Suomessa tehtävistä työtunneista arviolta yhdeksän kymmenestä ei ole enää suorassa yhteydessä fyysisen tuotevalmistuksen kanssa. Toisin sanoen myös työn käsite on muuttunut aikaisempaa abstraktimmaksi.

Asiantuntijatyön merkitys innovaatioiden synnyssä ja tiedon kehittymisessä ovat Aron mukaan keskeisessä roolissa kun tarkastellaan mihin asiantuntijat ovat keskittyneet alueellisena ja inhimillisenä kertymänä. Mikä houkuttelee asiantuntijatyötä tekeviä ihmisiä valitsemaan asuinpaikan? Yleisesti voidaan olettaa, että mielenkiintoiset työmahdollisuudet, mutta kuten aikaisemmin jo totesin tietotyön tekeminen ei ole enää sidoksissa paikkaan. Kaupungin kehityspäällikkö Aron esittelemän Osmo Soininvaaran tekemän tutkimuksen mukaan korkeasti koulutetuilla henkilöillä on vapaus valita minne he asettuvat opintojensa jälkeen asumaan, sillä työpaikat seuraavat perässä. Tämä on tutkimuksen mukaan uusi ilmiö 2000-luvulla, sillä ennen ihmiset hakeutuivat töiden perässä sinne, missä niitä oli tarjolla, usein suuriin kaupunkeihin. Tilanne on kuitenkin edelleen sama kouluttamattoman väestön keskuudessa kuin mitä se oli ennenkin – töiden perässä muutetaan yhä. Väitteestä, että korkeasti koulutettuja seuraavat työpaikat, voi olla helposti eri mieltä, sillä edelleen suurimmat kaupungit, kuten Helsinki, Tampere ja Turku työllistävät eniten akateemisesti koulutettuja henkilöitä. Olisiko pienemmillä kaupungeilla mahdollisuus haastaa tilanteessa, jossa työpaikan sijainti ei ole enää välttämätön työn suorittamisen osalta?

Mikä sitten saa asiantuntijatyöhön valmistuneen henkilön valitsemaan tulevan kotikaupungin? Luonnollisesti tähän vaikuttanee henkilön aikaisempi kotiseutu, perhe ja ystävät, mahdollisesti myös opiskelukaupungin sijainti sekä tietysti potentiaaliset työpaikat. Entäpä elämisen laatu? Nykypäivän nuoret aikuiset arvostavat vapaa-aikaa eri tavoin kuin aikaisemmat sukupolvet. Mediassa käsitellään paljon down shiftaamista, elämän leppoistamista sekä paremman henkisen elämänlaadun tavoittelua. Lehdissä kirjoitellaan henkilöistä, jotka ovat vaihtaneet nousukiitoisen uran punaiseen mökkiin ja luomuperunamaahan. Henkisen hyvinvoinnin kurssi on tällä hetkellä korkeampi kuin kovan valuutan. Jokainen yksilö arvottaa työnsä ja vapaa-aikansa eri tavoin, mutta on tullut yleisesti hyväksyttävää hakea elämään pääsisältöä muualta kuin työelämästä. Siksi onkin tärkeää tunnistaa tähän ilmiöön vaikuttavat tekijät, jotta niitä voidaan hyödyntää uusin keinoin kansantalouden näkökulmasta. Timo Aro on löytänyt tilastollista tukea havainnoilleen, joiden mukaan voidaan osoittaa kolme keskeistä asiaa korkeasti koulutettujen asuinalueen valinnassa. Ensinnäkin alueella täytyy olla korkeakoulu sekä hyvät liikenneyhteydet, kuten junarata tai lentokenttä. Merkityksellisemmäksi ominaisuudeksi nousee kuitenkin niin sanotut pehmeät vetovoimatekijät, joilla tarkoitetaan alueen tapahtumia, harraste- ja liikuntamahdollisuuksia sekä muita palveluita.

Tässä onkin kaupungin ja kunnan virkamiehille pohdinnan, mutta myös pikaisen toiminnan paikka: miten lisätä oman alueen houkuttelevuutta ja erityisesti pehmeitä vetovoimatekijöitä, jotta asiantuntijatyöläiset asettuvat asumaan kunnan alueelle ja vetävät puoleensa myös muita kaltaisiaan sekä työpaikkoja. Mielestäni alueen sijainti ei ole enää tärkein ominaisuus vaan enemminkin sen imago. Onnistuneen imagon luominen on tietysti pitkäjänteistä toimintaa, joka vaatii näkemystä tulevaisuudesta, mutta myös ymmärrystä tämän hetken trendeistä ja haasteista. Seminaarissa tuli usein esiin satakuntalaisten vaatimaton ja vähättelevä suhtautuminen alueensa menestystekijöihin. Osa seminaarin keskustelupaneelin asiantuntijoistakin kainosti perusteli paluumuuttoaan takaisin Poriin lähinnä perhesyillä, eikä potentiaalisilla bisneksillä. On aika nostaa satakuntalaisten asiantuntijoiden itsetunto uusin lukemiin ja virittää maakunnan asenne kansainväliselle tasolle. Jos sanomalehti The Guardian helmikuisessa artikkelissaan (theguardian.com/travel/2016) nosti esiin porilaisen rannan yhdeksi maailman parhaista, on porilaisilla jo kansainvälisesti tunnustettu vetovoimatekijä huippuluokassa.

Onneksi tilanne on tunnistettu ja asiaa on jo lähdetty kehittämään. Tutkijat Terhi Tervameri ja Kati Suomi esittelivät Asiantuntijatalouden kehittämisohjelman, ASKOn, yhteydessä tehdyn kyselyn tuloksia, joiden mukaan seuraavien viiden vuoden aikana asiantuntijatyön tarpeet muuttuvat entisestään. Kyselyyn vastanneet länsisuomalaisten yritysten asiantuntijat uskovat, että suorittava työ ulkoistetaan ja asiantuntijoille jää vastuu yrityksen keskeisten toimintojen tuottamisesta. Asiantuntijalta vaaditaan substanssiosaamisen lisäksi rutkasti muitakin taitoja. Seminaarin lopuksi paneelikeskustelussa käsiteltiinkin hyvää asiantuntijuutta. Happy Companyn toimitusjohtajan Saara Tarumon mukaan hyvä asiantuntija osaa kommunikoida vaikuttavalla tavalla. Entä jos verbaaliset lahjat eivät ole osaamisen vahvinta aluetta, jääkö asiantuntijuus vaillinaiseksi? Riittääkö intohimoinen suhtautuminen työhön ja laaja yleissivistys synnyttämään hyvän asiantuntijan, kuten Timo Aro painottaa. Hyviä näkökulmia, mutta yhdyn Aron mielipiteeseen siitä, että tärkein ominaisuus asiantuntijatyössä on asiakkaan syvällinen ymmärrys, kyky mennä toisen nahkoihin. Tätä näkökulmaa komppaa kanssani myös panelisti Juha Laitinen porilaisesta mainostoimista. Hyvältä asiantuntijalta vaaditaan ennen kaikkea  kykyä soveltavaa omaa osaamistaan suhteessa asiakkaan liiketoimintaan ja tarpeisiin. Nyt porilaiset marssille oman kaupungin huippuasiantuntijuuden puolesta; jos asiaan ei itse usko, on sitä vaikea muidenkaan uskoa.

Kirjoittanut: Paula Westerlund. Kirjoittaja opiskelee Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmassa.

Vahva liiketoimintaosaamisen salkku

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön uudessa Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmassa pureudutaan asiantuntijaorganisaatioiden johtamisen ja asiantuntijapalveluiden markkinoinnin haasteisiin. – Asiantuntijuuden johtaminen on varmasti yksi johtamisen haastavimmista osa-alueista, pohtii johtamisen ja organisoinnin yliopisto-opettajana toimiva Päivikki Kuoppakangas, joka vastaa maisteriohjelman sisällöllisestä kehittämisestä yhdessä markkinoinnin erikoistutkija Arja Lemmetyisen kanssa.

 

Lemmetyinen & Kuoppakangas

Arja Lemmetyinen ja Päivikki Kuoppakangas

 

Tulevana syksynä käynnistyvän uuden maisteriohjelman ydin muodostuu yksikön vahvasta liiketoiminta- ja yrittäjyysosaamisesta, ja opetussisällöt perustuvat yksikön pitkäjänteiseen ja monitieteiseen tutkimustyöhön.

– Aikaisemmat maisteriohjelmat ja niitä tukeva tutkimuksemme on ollut toimialasidonnaista. Uuden maisteriohjelman myötä tutkimuksemme on laajemmin sovellettavissa eri konteksteihin, vaikkakin vahvat juuremme – hyvinvointiala ja luova talous – ovat jatkossakin läsnä. Emme voi, emmekä halua kokonaan ”karistaa karvojamme”, Arja Lemmetyinen sanoo.

Suunnittelussa on Lemmetyisen mukaan lähdetty liikkeelle yksikön omista vahvuuksista.

– Maisteriohjelmalle luodaan vankka pohja markkinoinnin sekä johtamisen ja organisoinnin pääaineista sivuaineita unohtamatta, ne ovat iso osa kokonaisuutta. Pieni yksikkö antaa mahdollisuuksia monitieteiseen yhteistyöhön. Teoreettista osaamistamme voi soveltaa eri yhteyksissä. Olemme hioneet omaa osaamistamme aikaisempien maisteriohjelmien pohjalta.

– Uutta Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmaa tukeva tutkimus on tärkeä painopistealue yksikkömme monialaisessa tutkimusportfoliossa, yksi sen keihäänkärjistä.

Pakettiin uutta johtamiskulttuuria

Päivikki Kuoppakangas uskoo, että uusi maisteriohjelma vastaa talouden jatkuvaan muutokseen ja antaa siihen työkaluja.
– Maisteriohjelma vastaa jatkuvassa muutoksessa olevan työelämän haasteisiin. Maisteriohjelma vastaa myös niiden tarpeisiin, jotka haluavat edetä johtaviin asemiin ja kasvattaa omaa liiketoimintaosaamistaan, jota tänä päivänä tarvitaan entistä enemmän.

– Uudesta maisteriohjelmasta valmistuvat maisterit voivat mielestäni hakea mihin tahansa tehtävään, missä tarvitaan ekonomin osaamista. Ekonomin valmiuksien ja osaamistaitojen lisäksi heillä on asiantuntijaorganisaatioihin liittyvää johtamisen ja markkinoinnin erityisosaamista.

Maisteriohjelmaan hakeutuvat opiskelijat voivat edustaa monia eri aloja. Kuoppakangas toivookin eri toimialoilta hakijoita, jotka tulevat hakemaan kovan liiketoimintaosaamisen tiedon ja olisivat valmiita lähtemään luomaan uutta johtamiskulttuuria.

– Aikaisemmasta taustasta riippumatta maisteriohjelmasta valmistuva kauppatieteiden maisteri saa todella vahvan liiketoimintaosaamisen salkun. Keskitymme aivan ydinasioihin. Opiskelija saa itselleen todella lujan ydinosaamisen paketin sekä osaamiseen särmää ja syvyyttä, Arja Lemmetyinen uskoo.

– Meiltä valmistuvat voivat tehdä omasta asiantuntijuudestaan liiketoimintaosaamista, Päivikki Kuoppakangas lisää.

Teoria käytäntöön

Opiskelijoiden kuulee usein kritisoivan, että yliopistossa teoria on niin suuressa roolissa eivätkä he tiedä, mihin valmistuvat, kuten esimerkiksi käytännönläheisestä ammattikorkeakoulusta. Päivikki Kuoppakankaan mielestä teoria kuitenkin kehittää kykyjä, joita tarvitaan useilla eri aloilla. Esimerkkeinä hän mainitsee tiedonanalysointi- ja argumentointitaidot sekä ongelmanratkaisukyvyn kehittymisen.

– Yliopistossa opiskelija oppii miten teoriaa käytetään, hän pystyy käyttämään oppimaansa tietoa ja viemään sitä käytäntöön. Valmistunut pystyy modifioimaan omaa kompetenssiaan eri toimialoille ja soveltamaan tietojaan.

Kirjoittanut: Susanna Jänismäki

***************************************************************************************

Haku Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmaan on parhaillaan käynnissä. Lue lisää osoitteesta http://www.utu.fi/alma

Tuoreita ideoita työelämän haasteisiin

Tero Pitkämäki

Tero Pitkämäellä jos kenellä on erinomainen näkemys tämän päivän työelämän haasteista sekä siitä, miten opinnot voivat vastata näihin haasteisiin.

Mies työskentelee Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän johtajana ja viimeistelee parasta aikaa kauppatieteiden maisterin tutkintoa Porin yliopistokeskuksessa Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmassa. Pääaineena on johtaminen ja organisointi, ja menossa on kolmas opiskeluvuosi.

Pitkämäen mielessä oli jo pidemmän aikaa siinnyt ajatus täydentää opintoja. Mies on aikaisemmalta koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri.

–  Työelämässä suoritetaan paljon MBA-tutkintoja, mutta etsin paremmin itselle sopivaa vaihtoehtoa. Porissa oli tarjolla ainutlaatuinen mahdollisuus, Pitkämäki kertoo.

Opintojen jälkeen hänen työuransa alkoi verohallinnon palveluksessa. Sieltä siirryttiin kunnalliselle puolelle ja kuntayhtymässä mies on viihtynyt reilut 10 vuotta, aluksi talousjohtajan tehtävissä.

– Työni on käytännössä erilaisia kokouksia, esittelyä hallitukselle ja asioiden valmistelua, johtamistyötä. Työntekijöitä on päälle 400 ja pääosa heistä on hoitohenkilökuntaa.

Opinnot tuollaisen työn rinnalla vaativat tiukkaa suunnitelmallisuutta ja kurinalaisuutta. Pitkämäki on käyttänyt osan lomistaan opintoihin ja pyrkinyt saamaan mahdollisimman paljon opintoja edistävää tekemistä niille päiville, kun hän Porissa käy.

– Opiskelu aikuisiällä on ollut hieno kokemus. Välillä on raskasta, mutta opiskelu antaa myös voimia ja jaksamista töiden puolelle. Ohessa on saanut hienoja verkostoja, Pitkämäki toteaa.

Opintojen alussa hänellä ei ollut erityisiä odotuksia siitä, mitä tuleman pitäisi. Toiveena kuitenkin oli, että omia ajatuksia saisi päivitettyä ajan tasalle.

– Julkisella puolella tarvitaan uusia ideoita ja liiketoimintaosaamista, joita opinnoissa on saanut. Varsinkin terveysalalla on oleellista osata puhua samaa kieltä yritysten kanssa. Siten on helpompi tehdä yhteistyötä.

Mies tekee pro gradu -työtä omistajaohjauksesta terveydenhuollon piirissä. Aihe on kovasti pinnalla Suomessa myös valtiotasolla.

– Minua kiinnostaa, miten kuntien ohjaus toimii terveydenhuollon yksikössä. Gradun teoriaosuutta on jo hahmoteltu ja haastatteluja tehty. Tähtäin valmistumisessa on vuoden 2014 syksyssä.

Työelämän haasteita terveydenhuollossa

Työelämän muuttuvista ja kiristyvistä haasteista puhutaan jatkuvasti enemmän. Koulutustarjonnan tulisi puolestaan vastata näihin haasteisiin. Millaisia haasteita Pitkämäki näkee työhönsä liittyen?

– Terveydenhuolto on murroksessa ja tarvitaan uusia toimintamalleja. SOTE-uudistus muuttaa läpi mennessään rakenteita todella paljon. Kauppatieteellisen koulutuksen on katsottu kuuluvan yksityiselle sektorille, mutta sitä tarvitaan myös julkisella puolella. Tarvitaan uudenlaista näkemystä.

Ovatko sitten opinnot Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmassa vastanneet Pitkämäen työssä kohtaamiin haasteisiin?

– Kuten todettu, moniin haasteisiin on saanut ideoita. Yksittäisistä asioista esimerkiksi tuotteistaminen on ollut käytännöllistä ja hyödyllistä. Kuntayhtymässämme palvelut on tuotteistettu. Näin tiedetään, mitä on tarjolla ja mitä mikäkin palvelu maksaa.

Pitkämäki ei ole asunut opintojen aikana Porissa, mutta opinnot hän aloitti aikanaan kaupungissa hyvillä mielin. Porin yliopistokeskus opiskeluympäristönä on tehnyt vaikutuksen.

– Täällä opiskelijat ja opettajat tuntevat toisensa, joten työssäkäyvänä on helppo järjestellä aikatauluja. Vanha tehdasmiljöö on miellyttävä ja rakennus sijaitsee upealla paikalla.

Teksti: Jani Wahlman

Kuva: Mikko Viitapohja

********************************************************************************

Uuden työelämän haasteisiin vastaavan Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman haku on nyt käynnissä! Tutustu ja hae: http://utu.fi/alma

Yritysideoiden kehittämisen Boot Camp vol 2 Porissa 19.-20.9.2013

Banner2013

TUA NOI, EI MITÄÄ IREAA OLIS KIRJURILUOTOO?  

Porin yliopistokeskus ja Satakunnan ammattikorkeakoulu toivottavat korkeakouluopiskelijat jälleen tervetulleeksi 24 tunnin intensiiviseen työpajaan. Työpajan tavoitteena on ideoida uusia liiketoimintakonsepteja Porin Kirjurinluodon kehittämiseksi: kokonaan uusia palveluita ja uusia yrityksiä, uusia tai uudenlaisesti toimivia yritysten välisiä verkostoja…. Vain taivas on kattona!

Työpaja on avoin kaikille satakuntalaisille korkeakouluopiskelijoille. Työpajassa eri alojen opiskelijat työskentelevät yhdessä ideoiden kehittämiseksi. Työpajassa on mahdollisuus luoda jotain uutta ja pitää hauskaa! Paras idea palkitaan!

Boot Camp alkaa torstaina 19.9.2012 klo 16 ja kestää perjantaihin klo 16 asti. Paikkana on Apparaatti, Liisankatu 8, Pori.

Järjestäjät huolehtivat, että ruokahuolto pelaa koko 24 tunnin työpajan ajan. Työpajan hyväksytysti suorittaminen tuottaa 2 opintopistettä.

Sitovat ilmoittautumiset viim. 13.9. mennessä. Ensimmäiset 30 mahtuvat mukaan! Oletko sinä yksi heistä?

Lisätietoja: 

Sitovat ilmoittautumiset 13.9.2013 mennessä verkkolomakkeella

Pelit sitouttavat brändiin

Pelit ovat aihe, joka jakaa mielipiteet. On niitä, jotka eivät voisi elää ilman pelejä ja joille pelaaminen on rakas harrastus. Toiset kokevat pelit ajanhukkana ja jopa väkivaltaista käytöstä provosoivana. Tästä huolimatta pelit löytävät nykyään tiensä yhä useamman kuluttajan arkipäiviin, ja niistä on siten muodostunut myös yksi tärkeimmistä medioista kuluttajan tavoittamiseksi.

pelimarkkinointi2

Image courtesy of imagerymajestic/FreeDigitalPhotos.net

Pelit ovat kasvaneet ilmiöksi, jonka kuluttajat kokevat omakseen kulttuurista tai maasta riippumatta. Pelit ovat huomaamattamme hiipineet osaksi myös sosiaalista elämää. Se, mikä vielä vuosikymmeniä sitten nähtiin tietokoneharrastelijoiden keskuudessa tapahtuvana pienten piirien aktiviteettina, löytyy nyt useimpien kuluttajien älypuhelimista pelisovelluksen muodossa. Älypuhelinten ja tablettien vallankumouksen myötä pelien pelaaminen on siirtynyt kotikonsoleilta ja tietokoneilta ajanvietteeksi, joka on saatavilla missä ja milloin hyvänsä. Myös pelaajien homogeenisyys on kokenut kolhun, ja pelit ovat menettäneet imagonsa nuorille miehille suunnattuina aktiviteetteina. Nykyään myös naiset ovat ottaneet pelikentän haltuunsa ja ovat yksi pelien nopeimmin kasvavista kuluttajaryhmistä.

Viihdekäytöstä markkinointityökaluksi

Markkinoijat ovat heränneet huomaamaan pelien potentiaalin markkinointikäytössä, sillä perinteiset mediaratkaisut ja markkinointiviestit eivät 2010-luvun maailmassa enää toimi samalla tavoin kuin ennen. Uusia keinoja kuluttajien tavoittamiseksi kaivataan. Pelaamisesta on tullut maailmanlaajuinen trendi, jonka pyörteisiin kuluttajat ovat hypänneet innolla mukaan, ja pelitalot ympäri maailmaa houkuttelevat parhaita pelinkehittelijöitä riveihinsä luodakseen uusia myyntimenestyksiä.

Pelitalojen lisäksi pelien menestystä ovat oppineet hyödyntämään mainonnan ja markkinoinnin ammattilaiset, jotka ovat ymmärtäneet pelien hyödynnettävyyden kuluttajan brändiin sitouttamisen työkaluna. Tv-mainokset eivät enää pure samalla tavoin kuin menneinä vuosikymmeninä, ja siten pelaamisesta on muodostunut uusi kanava tavoittaa massoittain kuluttajia maailmanlaajuisesti. Oikein suunniteltuna pelit, hauskuutensa ja elämyksellisyytensä ansioista, sitouttavat kuluttajan tehokkaasti brändiin. Sitoutuminen kasvattaa lojaaliutta brändiä kohtaan ja edesauttaa pitkäaikaisen asiakassuhteen syntyä. Tässä kiteytettynä pelimarkkinoinnin voima.

Pelimarkkinoinnilla tarkoitetaan pelien ja pelillisten ominaisuuksien hyödyntämistä markkinoinnissa; käytännössä tämä tarkoittaa markkinointitoimenpiteitä, jotka suoritetaan peleissä, niiden välityksellä, peliympäristöissä tai pelillisten elementtien avustuksella. Pelimarkkinointi on käsitteenä verrattain uusi ja hakee vielä paikkaansa ja muotoansa muiden markkinoinnin vakiintuneiden termien joukossa. Pelimarkkinoinnin alle voidaan lukea useita eri markkinoinnin muotoja, mutta käytetyimpiä ja tunnetuimpia näistä ovat mainospelit, pelinsisäinen markkinointi ja virtuaalimaailmojen hyödyntäminen markkinoinnillisesti.

Pelinsisäinen mainostus tarkoittaa markkinointiviestintää, jossa brändien ja tuotteiden markkinointiviestejä sijoitellaan kolmannen osapuolen peleihin. Mainospelit puolestaan ovat varta vasten tietyn tuotteen tai brändin mainontaan suunniteltuja pelejä. Myös virtuaalimaailmat kuten Second Life tarjoavat oivallisia markkinointimahdollisuuksia; virtuaalimaailman sisään voi mainostaulujen asettelun lisäksi vaikkapa rakentaa oman myymälän, joka tutustuttaa kuluttajan tuotteisiin ja tarjoaa tietoa tuotteista jo ennen kuin kuluttaja pääsee näkemään tuotteet omin silmin kaupan hyllyllä. Ovatpa jotkut yritykset jopa hyödyntäneet virtuaalimaailmoja myyntikanavana ja kehittäneet virtuaalimaailman sisälle ravintolan, joissa luottokortilla maksamalla voi tilata pizzan kotiovelleen toimitettuna!

Elämyksellisyys pelien voimana

Pelit ja pelimaailmat tarjoavat siis lukuisia markkinointimahdollisuuksia ja toimivat elämyksellisyytensä ansiosta erinomaisina uudenlaisina työkaluina sitouttaa kuluttaja brändiin. Pelimarkkinoinnin hyötyjä ollaan tutkittu laajasti, ja pelimarkkinoinnin hyötyinä ja mahdollisuuksina voidaan nähdä muun muassa brändi-imagon vahvistuminen, kuluttajien osallistaminen, mahdollisuus testata tuotteita virtuaalisesti, brändiluottamuksen rakentaminen, tunnettuuden parantaminen ja mahdollisuus muokata brändimielikuvia positiivisemmaksi sekä lisätä vuorovaikutusta brändin ja kuluttajan välillä.

Oikein toteutettuna pelimarkkinointi edistää yllä mainittuja seikkoja, mutta toimii myös edesauttavana tekijänä ohjaten kuluttajan seuraavalle askeleelle itse ostoprosessissa. Lisäksi pelit ja pelimarkkinointi edustavat markkinoijan näkökulmasta mahdollisuutta, ei pelkästään sitouttaa kuluttajat brändiin ja kasvattaa brändin kanssa käytävää vuorovaikutusta, vaan myös segmentoida kuluttajat peleistä kerättävien tietojen mukaan ja saada tietoa kuluttajien kiinnostuksen kohteista ja mieltymyksistä. Tämä voidaan nähdä kallisarvoisena tietona uudenlaisia kohderyhmiä tavoitteleville yrityksille.

Pelimarkkinoinnin tulevaisuus

Digitaalisten pelien toimiala on ollut noususuhdanteessa viimeiset parikymmentä vuotta, ja mobiilipelit edustavat pelialan nopeimmin kehittyvää sektoria. Angry Birdsin kaltaiset peli-ilmiöt ovat sitouttaneet kuluttajat pelimaailmoihin, ikään tai sukupuoleen katsomatta, ja pelit toimivat kanavana, jonka kautta on mahdollista tavoittaa laaja ja monipuolinen joukko kuluttajia. Nykypäivän kuluttajat ovat tottuneet saamaan tietoa nopeasti ja kommunikoimaan brändien kanssa uusilla ja luovilla tavoilla; myös peleissä ja virtuaalimaailmoissa. Uusien teknologisten ratkaisujen kuten mobiili- ja tablettilaitteiden yleistyessä tulee löytää uudenlaisia tapoja sopeuttaa brändit kuluttajien maailmaan, ja markkinoijien tulee kiinnittää huomiota uudenlaisiin kanaviin, joiden avulla tavoittaa kuluttajat.

Pelimarkkinointi on Suomessa vasta varovasti nostamassa päätään, vaikka itse peliteollisuus on yksi nopeimmin kehittyvistä ja merkittävimmistä aloista. Pelaamisen yleistyessä ja peliteollisuuden jatkaessa voittokulkuaan on peleistä tullut pysyvä osa kuluttajien elämää ja siten myös tärkeä osa modernin markkinoijan työkaluarsenaalia, jonka hyödyntämismahdollisuudet ovat lukuisat, ja joka oikein käytettynä saa kuluttajan pysymään markkinointiviestin parissa pitempään kuin yksikään muu media. Siis herätys markkinoijat, älkää unohtako pelejä – niiden supervoimat ovat  valjastettavissa myös teidän käyttöönne!

Kirjoittanut: Milla Kortesoja. Kirjoittaja opiskelee Creative Business Management -maisteriohjelmassa, ja kirjoitus perustuu hänen kandidaatin tutkielmaansa.

Monitieteisyys tuo uusia näkökulmia opinnäytteen kirjoittamiseen

Opari_s Yhdessä tekeminen on osa jaettua asiantuntijuutta. Jakamalla osaamista ja kokemuksia ihmiset voivat yhdessä tehdä asioita, joita eivät yksin kykenisi tekemään. Yhdessä tekemisen ja yhteistyön taidot ovat erityisen tärkeitä työelämässä. Keskustelemalla ja pohtimalla asioita yhdessä myös oma ajatus ja näkökulmat usein selkiytyvät.

Kun opinnäytetyön kirjoittaminen tulee ajankohtaiseksi, ovat opiskelijat usein jo saaneet muut opintosuoritukset kokoon ja keskittyvät silloin ainoastaan tutkimusprosessiin. Kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua opinnäyteryhmään. Kuitenkin juuri näkemysten vaihtaminen ja vertaistuki sekä keskustelu ovat niitä asioita, jotka voivat auttaa eteenpäin omassa tutkimuksessa.

Porin yliopistokeskuksessa aloitti huhtikuussa 2012 ensimmäistä kertaa monitieteinen opinnäyteryhmä – Opari, jota veti johtamisen ja organisoinnin yliopistonlehtori Harri Virolainen Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä. Opari jatkui runsaat puoli vuotta lokakuulle saakka ja siihen osallistui yhteensä kymmenen opiskelijaa TTY:n, TaY:n, TuKKK:n ja TY:n Porin yksiköistä. Tavoitteena oli tukea opiskelijoita tutkimusprosessissa, antaa konkreettisia ohjeita ja tuoda monitieteisyys mukaan opinnäytetyöprosessiin. Ryhmässä keskityttiin kaikille yhteisiin tutkimuksen tekemisen kysymyksiin opiskelijalähtöisesti. Opinnäyteryhmä kokoontui tasaisin väliajoin, mutta myös verkko-ohjauksella oli tärkeä rooli. Kimmoke Oparin käynnistämiseen lähti opiskelijoilta saadusta palautteesta.

Opariin sai lähtemään mukaan ryhmä ja verkosto, joka etenee samaan tahtiin. Tärkeää on nimenomaan opiskelun myötä saatava verkosto, joka koostuu asiantuntijoista ja silloin keskustellaan samoista asioista. Toisilta ryhmäläisiltä voi saada hyödyllisen vinkin erityisesti prosessiin ja elämänhallintaan, ei välttämättä niinkään päättötyön sisältöön, toteaa Oparissa mukana ollut pääaineena tietojärjestelmätiedettä opiskeleva Leila Tasku.

Monitieteisyyden hyötyjä ja haasteita

Mitä monitieteisyys sitten on tuonut opinnäyteryhmään? Parhaimmillaan eri alojen opiskelijat antavat toisilleen tuoreita näkökulmia. Vaikka aihepiirit saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan, on tutkimuksen tekemisen prosessi kaikille yhteinen ja toisten prosesseista sekä toisten saamasta palautteesta löytyy usein yhtymäkohtia myös omaan opinnäytetyöhön. Omasta tutkimuksesta kertominen auttaa usein selkiyttämään myös omia ajatuksia.

Aiheiden kirjo oli ryhmässä laaja, sillä opiskelijat tulivat eri pääaineista. Ryhmän kautta näki, millaisia töitä eri tiedekunnissa tehdään, mikä avarsi myös omia näkemyksiä, vaikka itse opinnäytetyö prosessina onkin samankaltainen eri tiedekunnissa, kertoo Oparia luotsannut Harri Virolainen.

Myös opiskelijan näkökulmasta monitieteisyys on ollut rikkaus.

Ihan varmasti monitieteisyys toi oman lisänsä ryhmään. Esimerkiksi kulttuurillinen näkökulma tuli sitä kautta mukaan ja sitten toisaalta tekniikan aiheet diplomitöissä. Eri aiheisiin tutustuminen ja niistä kuuleminen toivat laaja-alaisuutta ja auttoivat myös toisten alojen tuntemuksessa ja arvostuksessa. Osa aiheista oli niin mielenkiintoista, että varmasti seuraan töiden etenemistä ja haluan lukea ne valmiina, Leila Tasku toteaa.

Monitieteisyys toi toki myös haasteita opinnäyteryhmän vetämiseen.

Kyllähän siinä haasteet lisääntyivät, koska syvää substanssiosaamista ei kaikista aihepiireistä voikaan ohjaajalla olla. Pienryhmäohjauksessa keskusteltiin enemmän kirjoittamisesta ja prosessista kuin yksittäisistä sisältökysymyksistä. Toki myös sisällöistä opiskelijoiden kanssa keskusteltiin henkilökohtaisesti, kertoo Harri Virolainen.

Oparille toivotaan jatkoa

Sekä ryhmän vetäjä Harri Virolainen että opiskelija Leila Tasku kokivat, että Oparin kaltaiselle ryhmälle on olemassa kysyntää jatkossakin. Leila olisi valmis suosittelemaan Oparia muillekin opiskelijoille. Tämä ensimmäinen Opari -ryhmä on ollut osa ESR -rahoitteista, Osaajaverkosto – opiskelun ja työelämän yhteistyö valmistumisen tukena -projektia. On hienoa, että Opariin on suhtauduttu positiivisesti ja sen jatkumisesta voidaan käydä keskustelua Porin Yliopistokeskuksessa tämän ensimmäisen ryhmän kokemusten pohjalta.

Parasta Oparissa on ollut Leilan Taskun mukaan se, että tietää tukea ja ohjausta olevan tarvittaessa saatavilla. Ryhmäläisten kanssa voi olla myös jatkossa yhteydessä. Ja ryhmän kautta gradu tuli eräällä tavalla eläväksi. Jatkoa ajatellen Leila haluaa korostaa ryhmässä koottavien hyvien käytäntöjen kokoamista yhteen ja jakamista muillekin yhteiseksi työkalupakiksi.

Kirjoittanut: Tanja Lepistö