Asiantuntijuudesta osa kaupunki-identiteettiä ja imagoa

Asiantuntijuudesta osa kaupunki-identiteettiä ja imagoa

Mitä hyvä asiantuntijuus oikeastaan on? Onko se korkean koulutuksen antama teoreettinen osaaminen vai kokemuksen myötä karttunut ymmärrys siitä, miten asiat käytännön elämässä sujuvat. Kuinka paljon ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet, opitut tai luontaiset, vaikuttavat hyvän asiantuntijuuden muodostumiseen? Näitä asioita pohdittiin muun muassa Asiantuntijatyö nyt ja tulevaisuudessa –seminaarissa 1.3.2016 Porin yliopistokeskuksessa. Seminaarin tavoitteena oli tuoda esiin asiantuntijaorganisaation kehittämiskohteita ja tarpeita sekä virittää keskustelua hyvästä asiantuntijuudesta eri alojen asiantuntijoiden ja yleisön välillä. Kuten Porin yliopistokeskuksen johtaja Jari Multisilta avauspuheenvuorossaan mainitsi, asiantuntijatyötä luonnehditaan usein vapauden, itsensä johtamisen ja matalan hierarkian käsittein. Vaikka digitalisaation myötä tietotyötä on mahdollista tehdä ajasta ja paikasta riippumatta, korostuvat aikaisempaa enemmän sosiaalisen vuorovaikutuksen ominaisuudet. Asiantuntijaverkostojen erilaiset muodot ja yhteistyömallit tulevat tulevaisuudessa olemaan keskeisessä asemassa eri ammattialojen yhteistyössä.

Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aro määritteli puheenvuorossaan asiatuntijatalouden aineettoman pääoman tuottamiseksi, hyödyntämiseksi ja soveltamiseksi. Mielestäni tämä on oivallisen selkokielinen kiteytys yleisesti melko monimuotoisesta käsitteestä. Maa, joka ennen sai tulonsa pääosin teollisuudesta, on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut palveluiden tuottajaksi, jonka viennistä jo yli puolet on palveluita (Pajarinen & Rouvinen 2013). Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkijoiden Pajarisen ja Rouvisen (2013) mukaan Suomessa tehtävistä työtunneista arviolta yhdeksän kymmenestä ei ole enää suorassa yhteydessä fyysisen tuotevalmistuksen kanssa. Toisin sanoen myös työn käsite on muuttunut aikaisempaa abstraktimmaksi.

Asiantuntijatyön merkitys innovaatioiden synnyssä ja tiedon kehittymisessä ovat Aron mukaan keskeisessä roolissa kun tarkastellaan mihin asiantuntijat ovat keskittyneet alueellisena ja inhimillisenä kertymänä. Mikä houkuttelee asiantuntijatyötä tekeviä ihmisiä valitsemaan asuinpaikan? Yleisesti voidaan olettaa, että mielenkiintoiset työmahdollisuudet, mutta kuten aikaisemmin jo totesin tietotyön tekeminen ei ole enää sidoksissa paikkaan. Kaupungin kehityspäällikkö Aron esittelemän Osmo Soininvaaran tekemän tutkimuksen mukaan korkeasti koulutetuilla henkilöillä on vapaus valita minne he asettuvat opintojensa jälkeen asumaan, sillä työpaikat seuraavat perässä. Tämä on tutkimuksen mukaan uusi ilmiö 2000-luvulla, sillä ennen ihmiset hakeutuivat töiden perässä sinne, missä niitä oli tarjolla, usein suuriin kaupunkeihin. Tilanne on kuitenkin edelleen sama kouluttamattoman väestön keskuudessa kuin mitä se oli ennenkin – töiden perässä muutetaan yhä. Väitteestä, että korkeasti koulutettuja seuraavat työpaikat, voi olla helposti eri mieltä, sillä edelleen suurimmat kaupungit, kuten Helsinki, Tampere ja Turku työllistävät eniten akateemisesti koulutettuja henkilöitä. Olisiko pienemmillä kaupungeilla mahdollisuus haastaa tilanteessa, jossa työpaikan sijainti ei ole enää välttämätön työn suorittamisen osalta?

Mikä sitten saa asiantuntijatyöhön valmistuneen henkilön valitsemaan tulevan kotikaupungin? Luonnollisesti tähän vaikuttanee henkilön aikaisempi kotiseutu, perhe ja ystävät, mahdollisesti myös opiskelukaupungin sijainti sekä tietysti potentiaaliset työpaikat. Entäpä elämisen laatu? Nykypäivän nuoret aikuiset arvostavat vapaa-aikaa eri tavoin kuin aikaisemmat sukupolvet. Mediassa käsitellään paljon down shiftaamista, elämän leppoistamista sekä paremman henkisen elämänlaadun tavoittelua. Lehdissä kirjoitellaan henkilöistä, jotka ovat vaihtaneet nousukiitoisen uran punaiseen mökkiin ja luomuperunamaahan. Henkisen hyvinvoinnin kurssi on tällä hetkellä korkeampi kuin kovan valuutan. Jokainen yksilö arvottaa työnsä ja vapaa-aikansa eri tavoin, mutta on tullut yleisesti hyväksyttävää hakea elämään pääsisältöä muualta kuin työelämästä. Siksi onkin tärkeää tunnistaa tähän ilmiöön vaikuttavat tekijät, jotta niitä voidaan hyödyntää uusin keinoin kansantalouden näkökulmasta. Timo Aro on löytänyt tilastollista tukea havainnoilleen, joiden mukaan voidaan osoittaa kolme keskeistä asiaa korkeasti koulutettujen asuinalueen valinnassa. Ensinnäkin alueella täytyy olla korkeakoulu sekä hyvät liikenneyhteydet, kuten junarata tai lentokenttä. Merkityksellisemmäksi ominaisuudeksi nousee kuitenkin niin sanotut pehmeät vetovoimatekijät, joilla tarkoitetaan alueen tapahtumia, harraste- ja liikuntamahdollisuuksia sekä muita palveluita.

Tässä onkin kaupungin ja kunnan virkamiehille pohdinnan, mutta myös pikaisen toiminnan paikka: miten lisätä oman alueen houkuttelevuutta ja erityisesti pehmeitä vetovoimatekijöitä, jotta asiantuntijatyöläiset asettuvat asumaan kunnan alueelle ja vetävät puoleensa myös muita kaltaisiaan sekä työpaikkoja. Mielestäni alueen sijainti ei ole enää tärkein ominaisuus vaan enemminkin sen imago. Onnistuneen imagon luominen on tietysti pitkäjänteistä toimintaa, joka vaatii näkemystä tulevaisuudesta, mutta myös ymmärrystä tämän hetken trendeistä ja haasteista. Seminaarissa tuli usein esiin satakuntalaisten vaatimaton ja vähättelevä suhtautuminen alueensa menestystekijöihin. Osa seminaarin keskustelupaneelin asiantuntijoistakin kainosti perusteli paluumuuttoaan takaisin Poriin lähinnä perhesyillä, eikä potentiaalisilla bisneksillä. On aika nostaa satakuntalaisten asiantuntijoiden itsetunto uusin lukemiin ja virittää maakunnan asenne kansainväliselle tasolle. Jos sanomalehti The Guardian helmikuisessa artikkelissaan (theguardian.com/travel/2016) nosti esiin porilaisen rannan yhdeksi maailman parhaista, on porilaisilla jo kansainvälisesti tunnustettu vetovoimatekijä huippuluokassa.

Onneksi tilanne on tunnistettu ja asiaa on jo lähdetty kehittämään. Tutkijat Terhi Tervameri ja Kati Suomi esittelivät Asiantuntijatalouden kehittämisohjelman, ASKOn, yhteydessä tehdyn kyselyn tuloksia, joiden mukaan seuraavien viiden vuoden aikana asiantuntijatyön tarpeet muuttuvat entisestään. Kyselyyn vastanneet länsisuomalaisten yritysten asiantuntijat uskovat, että suorittava työ ulkoistetaan ja asiantuntijoille jää vastuu yrityksen keskeisten toimintojen tuottamisesta. Asiantuntijalta vaaditaan substanssiosaamisen lisäksi rutkasti muitakin taitoja. Seminaarin lopuksi paneelikeskustelussa käsiteltiinkin hyvää asiantuntijuutta. Happy Companyn toimitusjohtajan Saara Tarumon mukaan hyvä asiantuntija osaa kommunikoida vaikuttavalla tavalla. Entä jos verbaaliset lahjat eivät ole osaamisen vahvinta aluetta, jääkö asiantuntijuus vaillinaiseksi? Riittääkö intohimoinen suhtautuminen työhön ja laaja yleissivistys synnyttämään hyvän asiantuntijan, kuten Timo Aro painottaa. Hyviä näkökulmia, mutta yhdyn Aron mielipiteeseen siitä, että tärkein ominaisuus asiantuntijatyössä on asiakkaan syvällinen ymmärrys, kyky mennä toisen nahkoihin. Tätä näkökulmaa komppaa kanssani myös panelisti Juha Laitinen porilaisesta mainostoimista. Hyvältä asiantuntijalta vaaditaan ennen kaikkea  kykyä soveltavaa omaa osaamistaan suhteessa asiakkaan liiketoimintaan ja tarpeisiin. Nyt porilaiset marssille oman kaupungin huippuasiantuntijuuden puolesta; jos asiaan ei itse usko, on sitä vaikea muidenkaan uskoa.

Kirjoittanut: Paula Westerlund. Kirjoittaja opiskelee Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: