Hyvä, yrittäjämäinen liiketaloustieteellinen tutkimus

hytti4

 

 

 

Kirjoittanut: Ulla Hytti

Ulla Hytti toimii yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen professorina Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa

 

Pidin esitelmän Liikesivistysrahaston Porin aluerahaston vuosikokouksessa. Siinä pohdin yrittäjämäisen tutkimuksen kriteerejä ja sitä, mitä ylipäätään on hyvä liiketaloustieteellinen tutkimus. Millaista tutkimusta kannattaa tehdä ja rahoittaa?

Sekä tutkijoilla että tutkimuksen rahoittajilla on aina runsaasti vaihtoehtoja. Miksi tehdä tai rahoittaa keskinkertaista, peräti huonoa tutkimusta, jos voidaan tehdä ja rahoittaa hyvää tutkimusta? Tällä hetkellä tutkimuskentässä hyvän tutkimuksen kriteerien pohdinta ei ole kovinkaan pinnalla. Enemmän keskusteluja käydään tutkimuksen julkaisemisesta ja julkaisemisen paineesta. Kuuluisa hokema ”publish or perish” eli suomeksi ”julkaise tai häviä kartalta” -periaate on rantautunut vahvasti myös suomalaiseen yliopistokenttään.

Sinänsä julkaisemisen merkityksen korostaminen suomalaisessa liiketaloustieteessä on hyvä asia. Menneinä vuosina olemme kertoneet olevamme hyviä, esimerkiksi tekevämme laadukkaita väitöskirjoja ja muita tutkimuksia, mutta valitettavasti kukaan ei ole niistä tiennyt, koska tuloksia ei ole julkaistu kansainvälisissä journaaleissa tai kirjoissa. Tutkimuksessa ei voi julistautua hyväksi, se jätetään vertaisten arvioitavaksi. Siten on hyvä, että haluamme kertoa tutkimustuloksistamme myös kansainvälisesti. Riskinä on kuitenkin ylilyönnin vaara: julkaisemisesta tulee itsetarkoitus. Eräs kollegani oli vastaväittäjänä Tanskassa jokin aika sitten ja hän esitti väittelijälle kysymyksen: ”Mitä on hyvä tutkimus?” Väittelijän vastaus oli oireellinen ajastamme ja tästä ylilyöntien mahdollisuudesta: ”Hyvä tutkimus on tutkimusta, jonka saa julkaistua alan huippulehdissä”. Kollegani ja myös minun mielestäni vastaus oli väärä, tai ainakin puutteellinen.

Tutkimuksen muoti-ilmiöitä

Mitä siis on hyvä tutkimus ja miten siihen liittyy otsikkoni määre – ”yrittäjämäisyys”? Muoti on tuttu ilmiö myös tutkimuksessa. Kun nousee uusi, kiinnostava tutkimuksellinen avaus, syntyy samalla myös muoti-ilmiöitä. Yrittäjyyden tutkimuksessa esimerkiksi ’yrittäjämäinen orientaatio’ (’entrepreneurial orientation’) on ollut tällainen kuuma aihe viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Aihe liittyy keskusteluun, mikä selittää joidenkin yritysten menestymistä suhteessa toisiin huonommin pärjääviin yrityksiin. Selittäväksi tekijäksi on nostettu yrittäjämäinen orientaatio, mikä puolestaan koostuu eri ulottuvuuksista kuten proaktiivisuus, innovatiivisuus ja harkittu riskinotto. Teorian mukaan yritykset, jotka ovat proaktiivisia, innovatiivisia ja ottavat riskejä harkitusti ovat menestyvämpiä kuin muut. Tästä on julkaistu runsaasti tutkimusta viime vuosina, voidaan puhua jopa lumivyörystä. Tämän lumivyöryn harjalla surffanneet tutkijat nousivat maailmanmaineeseen ja eittämättä muokkasivat yrittäjyyden tutkimuskenttää. Niiden, jotka hyppäsivät kelkkaan myöhemmässä vaiheessa, on ollut sitä vaikeampi tehdä. Hyvän tutkimuksen kriteerien mukaisesti ja julkaisemisen kynnyksen ylittämiseksi tutkimuksen täytyy tuoda jotakin uutta tietoa olemassa olevaan tietoon.

Koska lumivyöryssä ja muoti-ilmiössä on mukana jo kymmeniä, ellei satoja aktiivitutkijoita, ei uuden tiedon tuottaminen ole helppoa. Uusi tieto on pienenpieni, marginaalinen lisä nykyiseen tietopohjaan. Näiden tutkimustulosten perusteella ei siis maa juurikaan tärise, eikä jää paljoa jälkipolville kerrottavaa. Analogia yrittäjyyteen on ilmeinen. Liikeideoiden imitointi on hyvin yleistä, mutta jos todella haluaa tehdä jotakin uutta ja merkittävää, luoda uusia markkinoita ja kokonaan uudenlaisia tuotteita tai palveluita, imitoinnilla ei päästä pitkälle. Täytyy kyseenalaistaa markkinoiden ja olemassa olevien toimijoiden toiminta. Hyvä ja yrittäjämäinen liiketaloustieteellinen tutkimus ei lähde kritiikittä muoti-ilmiöiden kelkkaan. On tärkeää kyseenalaistaa nykytieto.

Yrittäjämäiseen orientaatioon ja sen tutkimiseksi käytettyihin mittareihin on tunnistettu liittyvän ongelmia. Esimerkiksi arvostetuissa tutkimuksissa validoidut luotettavat mittarit eivät välttämättä toimikaan, mikäli kysymysten järjestystä muutetaan. Silti merkittävää napinaa ei ole vielä kuultu, tai ainakaan julkaistu. Vaaditaan tiettyä siviili- ja pikemminkin tutkijarohkeutta todeta, että ”hei, te isot nimet, te olette olleet täysi väärässä”. Kansainvälisestikin tarkasteltuna tutkimuspiirit ovat yllättävän pienet, ja siten on olemassa inhimillisiä esteitä. Nuoren tutkijan voi olla vaikeaa haastaa nimekkäitä ja maailmakuuluja professoreita. Sitä asennetta ja rohkeutta kuitenkin vaaditaan hyvässä tutkimuksessa ja siihen, että tiede kehittyy.

Tarvitaan asennetta kyseenalaistaa ja haastaa nykytietoa. Tämä on yksi tärkeä tekijä, minkä vuoksi en lähtökohtaisesti voi hyväksyä tanskalaisen väittelijän vastausta: hyvä tutkimus on tutkimusta, joka julkaistaan arvostetussa lehdessä. Arvostetuissa lehdissä ei julkaista teknisesti huonosti toteutettua tutkimusta, mutta ei niissä välttämättä ole valmiuksia myöskään julkaista täysin uusia, yllättäviä avauksia. Esimerkiksi laadullinen tutkimus on lähtökohtaisesti ollut pannassa tai melkoisessa vastatuulessa arvostetuimmissa lehdissä. Siten hyvää tutkimusta ei määrittele pelkästään se, että se hyväksytään julkaistavaksi.

Käytäntö ja menestyksen reseptien ongelmat

Erityisesti liiketaloustieteitä ja liiketoimintaa koskevaa tutkimusta haittaa mielestäni myös eräs erityinen ongelma. Ollaan kiinnostuneita ”menestyksen resepteistä”. Se liittyy tietysti meidän likeisyyteen liiketoiminnan kanssa, ja liiketaloustieteiden haluun palvella ja tuottaa tietoa liiketoiminnan tueksi. Yritysten ja käytännön liiketoiminnan näkökulmasta menestyksen reseptien hakeminen ehkä vaikuttaakin järkevältä lähtökohdalta. Ja ei sitä tietysti tutkimuksellisestikaan ole syytä ohittaa, mutta koko tutkimuskentän tasapainon näkökulmasta myös muun tyyppiset asetelmat olisivat tarpeen, ja uskon, että ne palvelisivat yhtälailla liiketoimintaa.

Yhtä tärkeää kuin ymmärtää menestykseen johtavia mekanismeja on tunnistaa epäonnistumisen syitä tai niiden taustalla olevia prosesseja, koska ei ole syytä olettaa että ne välttämättä ovat täysin käänteisesti identtisiä menestyksen tekijöiden kanssa. Siksi hyvä ja yrittäjämäinen liiketaloustieteellinen tutkimus ottaa mielestäni tiukemman otteen konkurssien, yritysten taantumisen tai asiakkaiden menettämisen tutkimuksesta. Tähän liittyy toki metodologisia haasteita, esimerkiksi haastateltavien löytäminen konkurssiyrittäjistä on huomattavasti vaikeampaa kuin menestyneiden yrittäjien joukosta, mutta jälleen tarvitaan yrittäjämäistä asennetta ja toimintaa, että tämä haaste selätetään.

Hyvässä liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa ei myöskään aina tarvita välitöntä yhteyttä liiketoiminnan kehittämiseen. Tarvitaan kriittistä liiketaloustieteellistä tutkimusta, joka kyseenalaistaa laajasti paitsi tutkimuksessa myös yhteiskunnassa vallitsevia normeja ja uskomuksia. Esimerkiksi yrittäjyystutkimuksessa olisi keskeistä ottaa tarkasteluun, onko yrittäjyys aina hyvä asia yhteiskunnassa ja onko yrittäjyys hyvä yksilölle? Suomessa uskotaan, että yrittäjyys on pelkästään positiivinen asia. Mitä enemmän yrittäjiä, sitä parempi tai yrittäjäksi ryhtyminen on aina hyvä. Kuitenkin on jälleen muistettava vaihtoehdot: yrittäjäksi ryhtyvät ovat pois kasvavien yritysten rekrytointipohjasta, ja sillä voi olla yhteiskunnallisesti negatiivisia seuraamuksiakin.

Kauppakorkeakoulussa me uskomme tarjoavamme opetusta ja kouluttavamme ekonomeja liike-elämän tarpeisiin. Tarvitaan kriittistä tutkimusta, joka tarkastelee millaisia ideologisia asenteita ja normeja liiketaloustieteellinen opetus tuottaa. Viime talouskriisin yhteydessä ryhdyttiinkin kyselemään, että missä nämä pankkeja johtavat ja neuvovat ekonomistit on koulutettu? Onko taloustieteellinen tutkimus ja opetus jättänyt joitakin keskeisiä ulottuvuuksia, esimerkiksi vastuullisuuteen liittyen, huomioimatta.

Miten sitten tutkijana tai tutkimuksen rahoittajana tunnistaa jo tutkimussuunnitelmasta tai tutkimusaihiosta, että kyseessä on hyvä ja yrittäjämäinen liiketaloustieteellinen tutkimus? Toki peruskulmakivet täytyy olla kunnossa: täytyy tuntea aiempi tutkimus tutkimusalueelta. Perusvirhe on todeta, että tästä ei ole tehty lainkaan tutkimusta. Tyypillisesti on kyse kuitenkin siitä, ettei ole luettu tarpeeksi. Tutkimuksen toteutukseen liittyvä suunnitelma täytyy olla myös kunnossa. Tutkimus ei voi perustua siihen, että tämä oli helposti toteutettavissa, esimerkiksi kyselemällä opiskelijoilta. Nämä kysymykset muodostavat perustan, mutta eivät vielä ratkaise kysymystä yrittäjämäisestä tutkimuksesta.

Tutkimus haastaa riskinottoon

Yksi testi on, millaisen reaktion idea, suunnitelma tai valmis tutkimusartikkeli herättää itsessä. ”Jaaha, tämä on 101. kerta, kun luen tämäntyyppisen suunnitelman tai tutkimuksen.” Vai onko reaktio: ”Ahaa! En olekaan koskaan tullut ajatelleeksi asiaa tältä kantilta!”.

Ahaa -reaktio liittyy siihen, että tutkijoiden ehdotus on uusi, haastaa nykytietämystä tai nykyisiä käytännön uskomuksia. Idea voi olla outo, vaikuttaa vähän riskiseltä, ja lukiessa miettii, miten tutkijat mahtavat tässä onnistua ja samalla toivoa, että kuinka hienoa, jos onnistuvat. Ideaan tai paperiin sisältyy riskiä, se ei ole tutun asetelman 101. toisto, jolloin sen toteutus teknisesti on sinänsä helppoa, mutta toteutuessaan ei tuota kovinkaan merkittävää uutta tietoa. Kontribuutio – eli lisäymmärrys nykytietoon, uusi teoreettinen näkökulma tai käytännön toimintaa merkittävästi ravisteleva tutkimus – on kuitenkin se, jota haetaan.

Minut on vastikään nimitetty yrittäjyyden alan ”Journal of Small Business Managementin” avustavaksi toimittajaksi. Tässä tehtävässä otan vastaan osan tähän lehteen jätetyistä artikkeleista ja haen niille arvioijat, ja teen siltä pohjalta päätökset arviointiprosessista ja lopulta siitä, julkaistaanko artikkeli vai ei. Minun on myös mahdollista päättää, että artikkelia ei kannata edes lähettää arviointiprosessiin eli hylätä se ilman arviointia omalla päätökselläni. Olen tässä uudessa roolissa käsitellyt kolme paperia, joista hylkäsin kaksi ja yhden lähetin arviointiin. Molemmissa hylkäyksissä syy oli asetelman tuttuus ilman vahvaa aiemman samasta teemasta tehdyn tutkimuksen tuntemusta ja siten mahdollisen kontribuution vähäisyys.

Kalastajien keskuudessa on lausahdus, että isoa kalaa kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan! Mielestäni tämä ajatus pitäisi saada meidän tutkijoiden ja tutkimuksen rahoittajien ja toimintaan! Meidän täytyy ottaa riskejä, hakea uusia näkökulmia ja teorioita, kysyä kokonaan uusia ja uudentyyppisiä kysymyksiä, pohtia uudenlaisia tutkimuksen toteutuksen tapoja ja rohkeasti lähteä niitä rahoittamaan ja toteuttamaan. Vain siten voidaan tehdä yrittäjämäistä liiketaloudellista tutkimusta ja siten nostaa suomalainen tutkimus maailman kärkeen ja samalla uudistaa parhaimmalla tavalla suomalaista liiketoimintaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: