Onnistunut graduprosessi

gradukuva

 

 

 

 

Kirjoittanut:

Kirsi Klemm-Savonen, kirsisavonen@hotmail.com

 

Aloitin KTM-opintoni Porissa syksyllä 2007. Suoritin opintoja perheen ehdoilla pääasiassa toiselta paikkakunnalta käsin. Opiskelu oli minulle tutkintoon tähtäävä erinomainen ”harrastus”. Aikuisopiskelijana halusin saada hyviä tuloksia ja käyttää aikani tehokkaasti, vaikka elämäntilanteessani opinnot eivät olleetkaan ykkössijalla. Motivaation ylläpitoa ja aikataulutusta helpotti se, että kursseilla oli aina alku ja loppu. Tavoite, määränpää, oli näköpiirissä. Näin ei kuitenkaan ollut gradun kanssa.

Osallistuin graduryhmään ensimmäisen kerran syksyllä 2009, mutta jouduin siirtymään seuraavaan aloittavaan ryhmään. Omalla kohdallani aiheen valinta ja tutkimusongelman muotoutuminen veivät alkuvaiheessa enemmän aikaa kuin oletin.

Opiskelijalle voikin olla vaikeaa hahmottaa, millainen työ gradu on. Työn laajuutta ja syvyyttä on haastavaa ymmärtää etukäteen, saati sitten sitä, kuinka paljon aikaa työ vie. Kyse on valtavasta määrästä aineistoa, rohkeudesta tehdä päätöksiä työn eri vaiheissa, intensiivisestä ajattelusta sekä kirjoitustyöstä ja tekstin loputtomasta muokkailusta. Aiheen pohtiminen tulisikin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ensimmäisessä graduseminaarissa kysytään jo aihetta, ja tutkimussuunnitelman kirjoittaminen alkaa heti. Aloittamista voisi helpottaa se, että graduja luettaisiin ja käsiteltäisiin heti opintojen alkuvaiheessa. Luennoitsijoiden olisi myös hyvä opintojen edetessä korostaa sitä, kuinka oleellista tutkimuksen teko on tiedekorkeakoulussa.

Graduaiheeni oli luonnollinen jatke kandityölleni, jossa tutkin lääkäriprofessiota ja strategista johtamista. Kiinnostus aihepiiriin syntyi seuratessani Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin strategiakriisiä vuonna 2008. Pohdin, miksi muutosten läpivienti tietyllä toimialalla ja tietyn ammattikunnan sisällä oli niin vaikeaa. Halusin ymmärtää taustalla vaikuttavia asioita. Gradussani tutkin lääkäriprofessiota ja valtaa. Kohteena oli Suomen Lääkärilehden pääkirjoitusten kieli ja sitä kautta rakentuvat merkitykset. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja sopi erinomaisesti hyvinvointialan kontekstiin sekä pääaineeseeni johtamiseen.

Menetelmän valinta oli hankala osa työtä. Oli oivallettava, millä menetelmällä ratkaista alustava tutkimusongelma. Sain lisää haastetta valitsemalla vaikealta tuntuvan menetelmän, diskurssianalyysin. Menetelmän taustalla on ajatus, että kieltä käytettäessä puhutuille kohteille annetaan merkityksiä. Samalla rakennetaan tietynlaista todellisuutta, käsitystä jostain asiasta. Kyse on vahvasti tulkinnasta. Jälkikäteen voin myöntää, että menetelmä oli vaikea, mutta erittäin antoisa.

Opinnäytteen tekemiseen kuuluvat suuret epävarmuuden tunteet, ja gradun saattaminen valmiiksi työksi voi joskus tuntua mahdottomalta. Näin on varmasti jokaisen kohdalla. Tunteet eivät kuitenkaan saa liikaa ohjata työtä. Kukaan ei ole valmis graduntekijä, vaan kyse on nimenomaan oppimisprosessista. Kannustankin suhtautumaan nöyrästi graduun. On rohkeasti asetuttava noviisin asemaan. Ei gradua voi osata tehdä, ellei sellaista ole koskaan tehnyt. Työn edetessä taidot ja tiedot kyllä karttuvat. Voi myös luottaa itseensä ja oppimiskykyynsä, gradusta kyllä selviää. Ei yhdellä harppauksella vaan monilla pienillä askelilla. Asiantuntijuus kehittyy aina hiljalleen. On myös tärkeätä sisäistää se, että jokainen on oman gradunsa herra. Jokainen vastaa omasta työstään, ja prosessiin kuuluu monenlaisia valintoja, jotka kaikki tulee perustella hyvin. Tämä kannattaa nähdä positiivisena asiana. Gradua tehdessä saa ja pitää tehdä päätöksiä.

Vahvuutenani graduprosessissa oli hyvän opintomenestyksen luoman itseluottamuksen lisäksi tehokas seminaarityöskentely. Olin aina hyvin valmistautunut seminaareihin. Luin oppaista ja ohjaajan viesteistä, mitä minulta odotettiin, ja toimin sen mukaisesti. Päätin myös alusta alkaen hyödyntää ohjaajan ohjeet. Kirjoitin muistiin lähes kaiken ohjaajan puheen, usein vielä puhtaaksikirjoitin tekstin kotiin päästyäni. En oikeastaan palannut muistiinpanoihini työni edetessä, mutta oppimisprosessi tapahtui jo kirjoittamisvaiheessa. Vaikka ohjaaja puhui toisen opiskelijan työstä, keskustelun seasta löytyi yllättävän paljon niin sanottua yleistä asiaa gradusta. Näitä kuulemiani asioita pyrin hyödyntämään.

Onnistuneen graduni taustalla oli myös hyvä ohjaajasuhde. En usko, että erinomaiset tulokset syntyvät ilman asiantuntevaa ja hyvää ohjausta. Pidin ohjaajastani sekä ihmisenä että ohjaajana. Mielestäni meillä oli keskinäinen kunnioitus toistemme työtä kohtaan, mikä helpotti vuorovaikutusta. Pidin myös kirkkaana mielessäni sen, että vastuu työstäni on minulla itselläni. Opiskelijan vastuulla on tehdä gradu, ohjaajan vastuulla on ohjata ja auttaa. Gradu on tutkimuksen tekoa ja tutkimustyö parhaimmillaan avartaa maailmankuvaa ja laajentaa ajattelua. Oma graduni teki minulle juuri näin.

Kirjoittaja on valmistunut hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmasta joulukuussa 2011.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: