Julkinen sektori finanssikriisin tasapainottajana

s

s

s

s
Kirjoittanut: Katja Aalto

Katja Aalto tutkii julkisen talouden kysymyksiä Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä.

Finanssikriisin jälkeistä taloutta analysointiin konferenssissa, johon osallistuin loppukesästä Italiassa. Markkinatalous tuntuu käyttäytyvän hallitsemattomasti, ikään kuin luonnonvoimien tapaan, yllättäen fiksuimmatkin taloustieteilijät makromalleineen. Tämän ennakoimattomuuden takaa on kuitenkin paljastunut hyvinkin laskelmoivaa käyttäytymistä. Tunnettuja esimerkkejä löytyy kotimaisista pyramidihuijauksista, amerikkalaisiin roskalainoista rakennettuihin rahoitusinstrumentteihin tai Enronin ja Parmalatin kaltaisiin tilinpidon manipulointeihin. Muutamissa tapauksissa pienen joukon käyttäytymiset ovat saaneet jopa globaaleja mittasuhteita. Mikä tämän luokan taloudellisen keinottelun on mahdollistanut?

Tavallisen mattimeikälaisen huijaaminen pyramidikeinotteluun jotenkin vielä ymmärtää, mutta miten terävimpiä talouden ammattilaisia työllistävät instituutiot ovat olleet sokeita huijauksille? Konferenssissa esiteltiin monia tutkimuksia siitä, miten erilaiselta organisaatioiden (tai hallinnon uudistusten) tilanne voi näyttää riippuen näkökulmista tai mittareista, joita halutaan korostaa tai ylipäänsä näyttää julkisuuteen. Talouden lukuihin sisältyy paljon informaatioita, jos niitä osataan tulkita, mutta vielä enemmän korostuu se, mitä lukujen taakse kätkeytyy. Opiskeluajoilta tulee mieleen konkurssiennustamisen kurssi, jolla ihmettelimme, miten Manconin taloudellinen analyysi antoi vielä vuosi ennen konkurssia täysin toisenlaisen kuvan yhtiön kunnosta. Mancon oli aikoinaan Suomen ensimmäinen konkurssin tehnyt pörssiyhtiö.

Kaikenlaiset riskienhallinnan ja talouden tunnuslukujen tulkinnan mallit ja listat ovat kyllä hyödyllisiä, mutta ne voivat johtaa meidät vääränlaiseen turvallisuuden tunteeseen. Kun tietyt analyysit on tehty tai tarkistuslistat käyty läpi, tiedämme ehkä vasta murto-osan organisaation todellisesta tilanteesta.

Konferenssin pääesiintyjän, professori Irvin Lapsleyn viesti oli se, että meidän on arvioitava uudelleen yksityisen sektorin mallien erinomaisuus verrattuna ehkä kankeaan, mutta toisaalta hyvin ennakoitavaan ja luotettavaan byrokratiaan. Esimerkiksi Enronin ja pankkisektorin skandaalien jälkihoito jää julkisen sektorin varaan. Onneksi meillä on toimiva – vaikka vähän byrokraattinenkin – julkinen sektori. Lapsley on arvostellut monia maansa yksityistämistoimia kysyen jopa, onko uusi julkishallinto yksityistämisineen ihmiskunnan julmin keksintö.

Suomessa yksityistämisessä ollaan oltu hyvin maltillisia muun Manner-Euroopan tapaan. Tutkin väitöskirjassani kuntaomisteisia yhtiöitä ja talouden roolia kuntasektorilla. Kuntien yhtiöt ovat eräänlaisia hybridejä organisaatioita, joissa julkisen ja yksityisen toimintatavat yhdistyvät joskus hyvin tuloksellisesti. Hyvin toteutettuna ja johdettuna yhtiöt voivat olla tehokkaita, asiakaslähtöisiä ja dynaamisia yksiköitä. Mutta toteutuksen ollessa jotain sinnepäin näistä yksiköistä voi muodostua vanhaan byrokraattiseen malliin verrattuna tehottomampia, ja mikä huolestuttavaa, kokonaisuuksia, joiden talouden ja toiminnan logiikka ei ole kenenkään hallinnassa.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: