Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Suunnitelmallisuuden puolestapuhujat tuovat usein esiin otsikossa esitetyn ajatuksen korostaakseen suunnittelun merkitystä. Suunnittelemalla ei tuhlata resursseja, kun aikaa ei kulu turhaan touhuamiseen, vaan tekemisessä keskitytään olennaisiin asioihin. Yrittäjyyden näkökulmasta kyse on liiketoiminnan suunnittelusta, jossa tavoitteena on systemaattisesti tutkia markkinoita ja tunnistaa niillä oleva aukko – tyydyttämätön tarve, johon uudella yritysidealla voidaan pureutua. Kun tarve on tunnistettu, yrittäjä pyrkii hahmottamaan ja kokoamaan tarvittavat resurssit, joita tarpeeseen vastaaminen ja liiketoimintamahdollisuuden hyödyntäminen edellyttävät. Keskeistä ajattelussa on, että ensin asetetaan tavoite uudelle yritystoiminnalle ja sen jälkeen organisoidutaan siten, että tavoitteeseen pystytään vastaamaan.

Viimeaikaisessa yrittäjyystutkimuksessa on nostettu esiin vaihtoehtoinen tai täydentävä yrittäjämäinen toimintamalli uuden liiketoimintamahdollisuuden luomisessa. Erityisesti Saras Sarasvathy on esittänyt, että monet yritysideat suurelta osin lähtevät yrittäjästä itsestään, siitä mikä yrittäjää innostaa, mitä hän osaa ja kenet tuntee. Tämä osaaminen, yrittäjäkandidaatin ’keitä tunnen’ -verkosto ja tunteen palo muodostavat yrityksen alustavan resurssipoolin, josta sitten ovat tuloksena ne mahdollisuudet, joita yrittäjä osaa ja voi tehdä. Ideansa eteenpäinviemiseksi yrittäjä on vuorovaikutuksessa mahdollisten asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden ja muiden sidosryhmien kanssa ja ideaan sitoutuu uusia toimijoita, jotka tuovat mukanaan omat kiinnostuksensa, verkostonsa ja osaamisensa. Siten yrityksen resurssit lisääntyvät ja samalla ne tavoitteet, joihin yrityksen on mahdollista pyrkiä, muuttuvat ja lisääntyvät. Koko alkuperäinen yritysidea saattaa radikaalistikin muuttua. Esimerkki tästä voi olla potentiaalisen asiakkaan esittämä toive tai tarve, johon vastaaminen muuttaa alkuperäistä ideaa. Liiketoimintamahdollisuudet hyödyntämällä yrittäjän ja tiimin osaaminen karttuu, verkostot monipuolistuvat ja kenties kiinnostuksenalueet muuttuvat. Tämä tarjoaa jälleen uusia mahdollisuuksia, joita yrityksen resursseilla voidaan tavoitella.

Sarasvathy tarjoaa konkreettisia esimerkkejä yrityksistä, jotka hänen mukaansa ovat syntyneet tällä tavoin – kuten Kiirunan jäähotelli ja sen liitännäisenä jääbaarit Tukholmassa ja muissa suurkaupungeissa. Sarasvathy kyseenalaistaa, voiko ainakaan kaikkia yritysideoita suunnitella alusta loppuun asti etukäteen. Voidaan kysyä, olisiko yrittäjä itse, saati tarvittavat yhteistyökumppanit uskoneet ja lähteneet mukaan jääbaariliiketoimintaan, jos se olisi esitetty heille liiketoimintasuunnitelmana? Sen sijaan idea lähti liikkeelle, kun ruotsalainen matkailuyrittäjä halusi tuoda Japanissa törmäämänsä jääveistokilpailuidean Ruotsiin. Siitä pallo – uusien resurssien ja sitä kautta uusien mahdollisuuksien kehä – lähti pyörimään.

Sarasvathy on kiteyttänyt tämän ajatuksensa muutamaan periaatteeseen. Resurssit, jotka yrittäjällä jo on hallinnassaan, ovat parempi lähtökohta yritystoimintaan kuin resurssit, jotka eivät ole. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla! Liiketoimintasuunnitelmassa pyritään arvioimaan tulevaisuuden tuottoja liiketoiminnan kannattavuuden arvioimiseksi. Tutkimusten perusteella tulevien tuottojen arvioiminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi ja useimmiten yrittäjän liiketoimintasuunnitelmaan raapustamat arvaukset osoittautuvat vääriksi. Sarasvathyn mukaan yrittäjän onkin paljon helpompi yrittää arvioida siedettävää tappiota kuin tulevia tuottoja. Kysymys on siitä, että yrittäjäksi ryhtyvä arvioi kuinka paljon ja mitä on valmis menettämään. Perinteiseen liiketoimintasuunnitelmaan sisältyy myös ajatus yllätysten minimoimisesta. Sarasvathyn ajattelussa yllätysten hyödyntäminen, esimerkiksi asiakkaan esittämään toiveeseen vastaaminen, on kuitenkin yrittäjän näkökulmasta erittäin menestyksellinen toimintatapa. Verkostoa ei Sarasvathyn ajattelussa suunnitella sovittamalla tarvittavia palasia yritysidean tueksi, vaan se muodostuu samaan tapaan kuin tilkkutäkki, eri kuosisten ja väristen tilkkujen satunnaisesta kokoelmasta. Vaikka prosessi ei ole alusta loppuun suunniteltu, kyse ei kuitenkaan ole yrittäjän näkökulmasta satunnaisesta, hallitsemattomasta asioiden ajelehtimisesta tai kulusta. Pikemminkin Sarasvathy korostaa, että yrittäjä pyrkii hallitsemaan ja kontrolloimaan niitä asioita, mitkä ovat hänen ulottuvissaan ja joihin hänellä on mahdollisuus vaikuttaa, eikä niitä, joihin yrittäjä ei pysty vaikuttamaan.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Yhtälailla tekee mieli sanoa, että hyvin suunniteltua ei ole vielä edes aloitettu. Toisinaan kun nuoret yrittäjät tai opiskelijat esittelevät kehittämiään uusia, joskus villejä yritysideoita kokeneille asiantuntijoille, syntyy yleinen epäusko. Asiantuntijat saattavat todeta, etteivät usko ideoihin ja siihen, että niiden kautta olisi mahdollista tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, varsinkin jos asiantuntijoita pyydetään sijoittamaan omia resurssejaan, aikaansa tai rahojaan yritykseen. Kuitenkin jälkikäteen tarkasteltuna aivan järjettömillä ideoilla on tehty mittavaa liiketoimintaa. Esimerkiksi ihan tavallisia kiviä on myyty ja myydään edelleen helppohoitoisina lemmikkeinä Yhdysvalloissa. Vastaavasti aivan järkevät, liiketoimintasuunnitelmakilpailuissa menestyneet ideat ovat jääneet lähtökuoppiinsa. Liiketoimintamahdollisuuden olemassaoloa voi pyrkiä arvioimaan liiketoimintasuunnitelmassa tai ideakilpailuissa, mutta todellinen testaus tapahtuu aina markkinoilla. Pelkkä hyväkään idea ei riitä, vaan toteutus ratkaisee. Siten vaikka asiantuntijoita kannattaa kuunnella ja pyrkiä hyödyntämään palaute joko idean tai sen esittelyn kehittämisessä, on yrittäjän luotettava omaan visioonsa ja myös intuitioonsa, kokeillako idean toimivuutta. Mikäli kokeilu ei onnistu, on nopeasti pohdittava mitä asioita voidaan muuttaa, jotta idea hyväksytään markkinoilla.

Yrittäjyystutkijalle tekeminen ja siitä oppiminen on suunnittelua luontevampi toimintamalli. Yliopistossa meiltä odotetaan käytännönläheisiä toimia yliopistolähtöisen yrittäjyyden tukemiseksi ja alueen yrittäjyyden ja yritysten kehittämiseksi. Vaikuttaminen uusien liiketoimintamahdollisuuksien, yrittäjyyden ja yritysten kilpailukyvyn kehittymiseen ei synny juhlapuheissa, eikä suunnitelmajulistuksissa vaan aktiivisessa vuorovaikutuksessa tutkijoiden, opiskelijoiden ja yrittäjien välillä. Etukäteen voi olla vaikeaa arvioida, mikä toimii ja mitkä keinot kantavat parhaimman hedelmän. Se edellyttää erilaisia kokeiluita ja mahdollisista virheistä oppimista, yhdessä tekemistä.

Kirjoittanut: Ulla Hytti

Kirjoittaja toimii yrittäjyyden professorina Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: