Markkinoinnin professori Tore Strandvik puhuu palveluista ja asiakkuusmarkkinoinnista vuosikymmenten kokemuksella. Hän on työskennellyt Hankenin markkinoinnin laitoksella vuodesta 1981 ja nykyisessä virassaan vuodesta 2001. Strandvik on saanut aitiopaikalta tarkkailla tieteenalan eri käsitteiden ja suuntausten syntymistä ja hiipumista. Hankenilla on pitkät perinteet palvelujen tutkimisessa, ja Strandvik kollegoineen etsii jatkuvasti palvelututkimuksen eturintamalinjoja.

Strandvikin mukaan käsitteet ja suuntaukset ovat yhteydessä tieteidensisäisiin kehitystrendeihin, mutta myös ulkoisen kontekstin muutoksiin. Strandvik on havainnut arvon yhteiskehittelyn (value co-creation) yhdeksi keskeisimmistä ja ajankohtaisimmista aiheista niin tutkimuksessa kuin yritysmaailmassa. Strandvik on oman tutkimustyönsä lisäksi toiminut väitöskirjojen opponenttina sekä ohjannut aiheen parissa työskenteleviä tohtoriopiskelijoita.

Arvon yhteiskehittelyn pitkät juuret

Palvelujen markkinoinnin alkuaikoina 1980-luvulla panostettiin pitkälti palvelujen laadun ymmärtämiseen ja siihen, miten asiakas kokee palveluyrityksen toiminnan. Strandvikin mukaan vasta 2000-luvulla palvelun laadun käsitteen rinnalle tulivat arvo (value) ja asiakkaan kokema arvo (customer perceived value). Sittemmin asiakasta on alettu tarkastella ennemmin tekijänä kuin kohteena ja value co-creation eli arvon yhteiskehittely on tullut kuvaan mukaan.

Palvelumarkkinoinnin saavuttaessa suosiotaan tapahtui 1990-luvun alusta lähtien voimakas uudelleensuuntaus palveluepisodi-ajattelusta asiakkuusajatteluun. Ironista kyllä, valtava muutos ajattelutavassa johti käytännössä siihen, että yritykset kiinnostuivat niin sanottujen CRM -järjestelmien hankkimisesta. Asiakastiedot syötettiin tietokantoihin ja ryhdyttiin markkinoimaan lähettämällä automatisoituja, ja usein vähemmän toivottuja, perinteisiä mainosviestejä asiakkaille. Tämän myötä asiakkuuksien hoitaminen huononi entisestään asiakkaan näkökulmasta ja syntyi tarve hakea uudenlaisia toimintatapoja asiakkuudenhoitoon.

Samanaikaisesti maailma muuttui ja teknologia vapautti asiakkaat markkinointiviestien pakkopaidasta. Asiakas saattoi nyt etsiä informaatiota itse, vertailla, kilpailuttaa, kuunnella toisten asiakkaiden kokemuksia ja jakaa omia kokemuksiaan vapaasti internetin välityksellä. Vähitellen yritykset havahtuivat uudenlaiseen toimintatapaan ja ymmärsivät, että vallankumous oli väistämättömästi tapahtunut. Tästä alkoi Strandvikin mukaan yritysten kiinnostus yhteiskehittelyyn ja ymmärrettiin, että yritykset eivät luo lopullista arvoa asiakkaalle, vaan niiden tarjoamat palvelut ovat osatekijä asiakkaan omassa toiminnassa, josta muodostuu arvoa asiakkaalle.

Yhteiskehittelyn monet kasvot

Optimistisimmat ajattelevat arvon yhteiskehittelyn tarkoittavan sitä, että yritys johtaa ja asiakas otetaan mukaan toimintaan. Tore Strandvik edustaa kuitenkin toista näkökulmaa siinä mielessä, että hän on pyrkinyt ymmärtämään asioita asiakkaan näkökulmasta; miten asiakas johtaa ja ottaa eri yrityksiä mukaan omaan toimintaansa. Strandvik korostaa, ettei arvon yhteiskehittely ole oikotie kannattavuuteen, ja lisää, että näkökulmasta riippumatta yritysten tulisi keskittyä ymmärtämään asiakasta ja yhteiskehittelyn luonnetta niin teoriassa kuin käytännössä.

Arvon yhteiskehittelyn nähdään pitävän sisällään lukuisia uusia mahdollisuuksia liiketoiminnalle. Strandvik linjaa, että arvon yhteiskehittely on mahdollista vain asiakkaiden ehdoilla. Oikein toteutettuna arvon yhteiskehittelyllä voidaan saada aikaan kustannussäästöjä sekä parempaa asiakasarvoa.

Terveiset seminaariosallistujille

Arvon yhteiskehittely on tämän hetken kuuma peruna, niin akateemisessa markkinointitutkimuksessa kuin liiketoiminnassa. Tore Strandvik lupaa perehdyttää Pori Jazz for Professionals  -seminaarin osallistujat tarkemmin aiheeseen 16. heinäkuuta. Hän lähettää terveisensä seminaariosallistujille kehottaen tulemaan paikan päälle ihmettelemään, pohtimaan ja keskustelemaan, mitkä mahdollisuudet ja haasteet ovat syntymässä aiheen ympärille lähitulevaisuudessa.

Kirjoittanut: Milla Kortesoja ja Tanja Lehtinen

Ashley Kahn (the USA)

A Professor at New York University, music historian, journalist and author

Ashley Kahn has been a professor of music history and criticism at NYU for nine years teaching various courses for the Clive Davis Department of Recorded Music and lecturing at other institutions as well. Before NYU, Kahn worked as a producer at Festival Productions Inc. for 10 years.

Kahn has written several books. His most critically acclaimed books have been on two major jazz albums, Kind of Blue: The Making of the Miles Davis Masterpiece and A Love Supreme: The Story of John Coltrane’s Signature Album. His writings have been published in The New York Times, The Wall Street Journal, Downbeat, Jazz Times, the Rolling Stone, Mojo, New Statesman, GQ, and many others. He has earned two Grammy nominations, three ASCAP/Deems Taylor Awards, and two Book of the Year Distinctions from the Jazz Journalist Association.

Ashley Kahn has a wide experience of different music related jobs from Deejay to Video Producer and Freelance Writer, from Road Manager to Concert Producer and TV Music Editor for VH1, and he was the primary editor of Rolling Stone: The Seventies. During his thirty-year career in the music business, Kahn has been a part of countless concert productions, tours, and festivals. As a Road Manager he has toured with Paul Simon, Peter Gabriel, Ladysmith Black Mambazo, Debbie Harry & the Jazz Passengers, Hugh Masekela, Lucky Dube and Britney Spears.

Most recently he has spoken, presented and conducted interviews at a variety of festivals and conferences including SXSW, CMJ, New Orleans Jazz & Heritage Festival, Umbria Jazz Festival (Perugia and Orvieto), North Sea Jazz Festival (Rotterdam), The Detroit Jazz Festival, Monteray Jazz Festival, Barcelona Jazz Festival, Berklee School of Music and other universities, music conferences and festivals. Kahn also continues to work very closely with the Miles Davis family on various projects, including a Miles Davis museum exhibition, tribute concerts and various panels and speaking engagements.

Paul Gudgin (UK)

Festival Director of the City of London Festival, Senior Consultant at Edinburgh Napier University

Paul Gudgin, a former director of Edinburgh Festival Fringe, the world’s largest art festival, has over 20 year experience in the management of festivals and events. The City of London Festival has appointed him as its new Festival Director from 1^st of August 2013. Gudgin worked as the director of Fringe for eight years in 1999 – 2007. He has a strong record of achieving considerable growth, the Edinburgh Festival Fringe doubled the number of sold tickets from 800 000 to 1,6 million during his time. Paul Gudgin was responsible for a number of IT initiatives as well as developing the festival profile and coverage both internationally and within the U.K.

Paul Gudgin has also been appointed as Visiting Professor of Festivals and Events by Leeds Metropolitan University and the Senior Consultant at the Edinburgh Institute for Festival and Event Management at Edinburgh Napier University. He also works as a freelance trainer and a consultant of festival and event management, has hosted festival management workshops in seventeen countries and been a keynote speaker at leading event conferences in Ireland, Canada, Australia, South Korea, New Zealand, The US and China.

Tore Strandvik (Finland)

Professor of Marketing, Hanken School of Economics, Helsinki

Tore Strandvik, PhD, is a professor in Marketing at Hanken School of Economics, Helsinki. His earlier academic career includes various positions at Hanken School of Economics, where he has taught for over 30 years. He has also served as a professor in Business Administration at University of Karlstad, Sweden. His research interests include service, relationships and marketing communication and his latest research focuses on customer value formation, value co-creation and customer value dynamics. In 2010 Strandvik carried out a research on “The Value of Customer Co-creation in Service Innovation”, with a focus on value co-creation; a topic he will further introduce to the attendants of Pori Jazz for Professionals seminar 2013.

Julia Trabskaya (Russia)

Associate Professor at the National Research University´s Higher School of Economics, Senior Researcher at the Laboratory of Economics of Culture, St. Petersburg

Julia Trabskaya is an Associate Professor at the National Research University Higher School of Economics and Senior Researcher at the Laboratory of Economics of Culture. Her research interests are destination gastronomic branding, art management and festival management. Her experience includes working in the consulting department at Sberbank of Russia and her latest research focuses on the role of gastronomic brands in promotion of tourist destination.

Juha Miikkulainen (Finland)

Managing Director, Pori Jazz

Juha Miikkulainen is the new leading figure of Pori Jazz Festival and the year 2013 festival will be his debute as a Managing Director. He has worked for Pori Jazz earlier in his career as a Sales Director, and before rejoining the Pori Jazz team, he worked as a senior consultant for Finpro, the national trade, internationalization and investment development organization. Miikkulainen is enthusiastic about his position as the Managing Director of Pori Jazz and will discuss in the seminar the main challenges of the festival from a new Managing Director’s point of view.

Juha Koivisto (Finland)

Promoter of Provinssirock and Selmu ry

Juha Koivisto is a promoter of Provinssirock and Seinäjoki Live Music Association, Selmu ry. Selmu ry is a non-profit organization, which focuses on promoting and developing live music and music awareness. It is the organization behind Provinssirock festival, one of the biggest rock festivals in Finland.

Juha Koivisto is also involved in event management, culture, music and community outreach in many ways and he is a member of board of institutions promoting education and research of popular music and festival production, such as Finland Festivals and Rytmi-instituutti.

The introductions of keynote speakers are written by Milla Kortesoja and Tanja Lehtinen. They are students in the Master´s Degree Programme in Creative Business Management.

Kirjoittanut: Ulla Hytti

Ulla Hytti toimii yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen professorina Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa

Pidin esitelmän Liikesivistysrahaston Porin aluerahaston vuosikokouksessa. Siinä pohdin yrittäjämäisen tutkimuksen kriteerejä ja sitä, mitä ylipäätään on hyvä liiketaloustieteellinen tutkimus. Millaista tutkimusta kannattaa tehdä ja rahoittaa?

Sekä tutkijoilla että tutkimuksen rahoittajilla on aina runsaasti vaihtoehtoja. Miksi tehdä tai rahoittaa keskinkertaista, peräti huonoa tutkimusta, jos voidaan tehdä ja rahoittaa hyvää tutkimusta? Tällä hetkellä tutkimuskentässä hyvän tutkimuksen kriteerien pohdinta ei ole kovinkaan pinnalla. Enemmän keskusteluja käydään tutkimuksen julkaisemisesta ja julkaisemisen paineesta. Kuuluisa hokema ”publish or perish” eli suomeksi ”julkaise tai häviä kartalta” -periaate on rantautunut vahvasti myös suomalaiseen yliopistokenttään.

Sinänsä julkaisemisen merkityksen korostaminen suomalaisessa liiketaloustieteessä on hyvä asia. Menneinä vuosina olemme kertoneet olevamme hyviä, esimerkiksi tekevämme laadukkaita väitöskirjoja ja muita tutkimuksia, mutta valitettavasti kukaan ei ole niistä tiennyt, koska tuloksia ei ole julkaistu kansainvälisissä journaaleissa tai kirjoissa. Tutkimuksessa ei voi julistautua hyväksi, se jätetään vertaisten arvioitavaksi. Siten on hyvä, että haluamme kertoa tutkimustuloksistamme myös kansainvälisesti. Riskinä on kuitenkin ylilyönnin vaara: julkaisemisesta tulee itsetarkoitus. Eräs kollegani oli vastaväittäjänä Tanskassa jokin aika sitten ja hän esitti väittelijälle kysymyksen: ”Mitä on hyvä tutkimus?” Väittelijän vastaus oli oireellinen ajastamme ja tästä ylilyöntien mahdollisuudesta: ”Hyvä tutkimus on tutkimusta, jonka saa julkaistua alan huippulehdissä”. Kollegani ja myös minun mielestäni vastaus oli väärä, tai ainakin puutteellinen.

Tutkimuksen muoti-ilmiöitä

Mitä siis on hyvä tutkimus ja miten siihen liittyy otsikkoni määre – ”yrittäjämäisyys”? Muoti on tuttu ilmiö myös tutkimuksessa. Kun nousee uusi, kiinnostava tutkimuksellinen avaus, syntyy samalla myös muoti-ilmiöitä. Yrittäjyyden tutkimuksessa esimerkiksi ’yrittäjämäinen orientaatio’ (’entrepreneurial orientation’) on ollut tällainen kuuma aihe viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Aihe liittyy keskusteluun, mikä selittää joidenkin yritysten menestymistä suhteessa toisiin huonommin pärjääviin yrityksiin. Selittäväksi tekijäksi on nostettu yrittäjämäinen orientaatio, mikä puolestaan koostuu eri ulottuvuuksista kuten proaktiivisuus, innovatiivisuus ja harkittu riskinotto. Teorian mukaan yritykset, jotka ovat proaktiivisia, innovatiivisia ja ottavat riskejä harkitusti ovat menestyvämpiä kuin muut. Tästä on julkaistu runsaasti tutkimusta viime vuosina, voidaan puhua jopa lumivyörystä. Tämän lumivyöryn harjalla surffanneet tutkijat nousivat maailmanmaineeseen ja eittämättä muokkasivat yrittäjyyden tutkimuskenttää. Niiden, jotka hyppäsivät kelkkaan myöhemmässä vaiheessa, on ollut sitä vaikeampi tehdä. Hyvän tutkimuksen kriteerien mukaisesti ja julkaisemisen kynnyksen ylittämiseksi tutkimuksen täytyy tuoda jotakin uutta tietoa olemassa olevaan tietoon.

Koska lumivyöryssä ja muoti-ilmiössä on mukana jo kymmeniä, ellei satoja aktiivitutkijoita, ei uuden tiedon tuottaminen ole helppoa. Uusi tieto on pienenpieni, marginaalinen lisä nykyiseen tietopohjaan. Näiden tutkimustulosten perusteella ei siis maa juurikaan tärise, eikä jää paljoa jälkipolville kerrottavaa. Analogia yrittäjyyteen on ilmeinen. Liikeideoiden imitointi on hyvin yleistä, mutta jos todella haluaa tehdä jotakin uutta ja merkittävää, luoda uusia markkinoita ja kokonaan uudenlaisia tuotteita tai palveluita, imitoinnilla ei päästä pitkälle. Täytyy kyseenalaistaa markkinoiden ja olemassa olevien toimijoiden toiminta. Hyvä ja yrittäjämäinen liiketaloustieteellinen tutkimus ei lähde kritiikittä muoti-ilmiöiden kelkkaan. On tärkeää kyseenalaistaa nykytieto.

Yrittäjämäiseen orientaatioon ja sen tutkimiseksi käytettyihin mittareihin on tunnistettu liittyvän ongelmia. Esimerkiksi arvostetuissa tutkimuksissa validoidut luotettavat mittarit eivät välttämättä toimikaan, mikäli kysymysten järjestystä muutetaan. Silti merkittävää napinaa ei ole vielä kuultu, tai ainakaan julkaistu. Vaaditaan tiettyä siviili- ja pikemminkin tutkijarohkeutta todeta, että ”hei, te isot nimet, te olette olleet täysi väärässä”. Kansainvälisestikin tarkasteltuna tutkimuspiirit ovat yllättävän pienet, ja siten on olemassa inhimillisiä esteitä. Nuoren tutkijan voi olla vaikeaa haastaa nimekkäitä ja maailmakuuluja professoreita. Sitä asennetta ja rohkeutta kuitenkin vaaditaan hyvässä tutkimuksessa ja siihen, että tiede kehittyy.

Tarvitaan asennetta kyseenalaistaa ja haastaa nykytietoa. Tämä on yksi tärkeä tekijä, minkä vuoksi en lähtökohtaisesti voi hyväksyä tanskalaisen väittelijän vastausta: hyvä tutkimus on tutkimusta, joka julkaistaan arvostetussa lehdessä. Arvostetuissa lehdissä ei julkaista teknisesti huonosti toteutettua tutkimusta, mutta ei niissä välttämättä ole valmiuksia myöskään julkaista täysin uusia, yllättäviä avauksia. Esimerkiksi laadullinen tutkimus on lähtökohtaisesti ollut pannassa tai melkoisessa vastatuulessa arvostetuimmissa lehdissä. Siten hyvää tutkimusta ei määrittele pelkästään se, että se hyväksytään julkaistavaksi.

Käytäntö ja menestyksen reseptien ongelmat

Erityisesti liiketaloustieteitä ja liiketoimintaa koskevaa tutkimusta haittaa mielestäni myös eräs erityinen ongelma. Ollaan kiinnostuneita ”menestyksen resepteistä”. Se liittyy tietysti meidän likeisyyteen liiketoiminnan kanssa, ja liiketaloustieteiden haluun palvella ja tuottaa tietoa liiketoiminnan tueksi. Yritysten ja käytännön liiketoiminnan näkökulmasta menestyksen reseptien hakeminen ehkä vaikuttaakin järkevältä lähtökohdalta. Ja ei sitä tietysti tutkimuksellisestikaan ole syytä ohittaa, mutta koko tutkimuskentän tasapainon näkökulmasta myös muun tyyppiset asetelmat olisivat tarpeen, ja uskon, että ne palvelisivat yhtälailla liiketoimintaa.

Yhtä tärkeää kuin ymmärtää menestykseen johtavia mekanismeja on tunnistaa epäonnistumisen syitä tai niiden taustalla olevia prosesseja, koska ei ole syytä olettaa että ne välttämättä ovat täysin käänteisesti identtisiä menestyksen tekijöiden kanssa. Siksi hyvä ja yrittäjämäinen liiketaloustieteellinen tutkimus ottaa mielestäni tiukemman otteen konkurssien, yritysten taantumisen tai asiakkaiden menettämisen tutkimuksesta. Tähän liittyy toki metodologisia haasteita, esimerkiksi haastateltavien löytäminen konkurssiyrittäjistä on huomattavasti vaikeampaa kuin menestyneiden yrittäjien joukosta, mutta jälleen tarvitaan yrittäjämäistä asennetta ja toimintaa, että tämä haaste selätetään.

Hyvässä liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa ei myöskään aina tarvita välitöntä yhteyttä liiketoiminnan kehittämiseen. Tarvitaan kriittistä liiketaloustieteellistä tutkimusta, joka kyseenalaistaa laajasti paitsi tutkimuksessa myös yhteiskunnassa vallitsevia normeja ja uskomuksia. Esimerkiksi yrittäjyystutkimuksessa olisi keskeistä ottaa tarkasteluun, onko yrittäjyys aina hyvä asia yhteiskunnassa ja onko yrittäjyys hyvä yksilölle? Suomessa uskotaan, että yrittäjyys on pelkästään positiivinen asia. Mitä enemmän yrittäjiä, sitä parempi tai yrittäjäksi ryhtyminen on aina hyvä. Kuitenkin on jälleen muistettava vaihtoehdot: yrittäjäksi ryhtyvät ovat pois kasvavien yritysten rekrytointipohjasta, ja sillä voi olla yhteiskunnallisesti negatiivisia seuraamuksiakin.

Kauppakorkeakoulussa me uskomme tarjoavamme opetusta ja kouluttavamme ekonomeja liike-elämän tarpeisiin. Tarvitaan kriittistä tutkimusta, joka tarkastelee millaisia ideologisia asenteita ja normeja liiketaloustieteellinen opetus tuottaa. Viime talouskriisin yhteydessä ryhdyttiinkin kyselemään, että missä nämä pankkeja johtavat ja neuvovat ekonomistit on koulutettu? Onko taloustieteellinen tutkimus ja opetus jättänyt joitakin keskeisiä ulottuvuuksia, esimerkiksi vastuullisuuteen liittyen, huomioimatta.

Miten sitten tutkijana tai tutkimuksen rahoittajana tunnistaa jo tutkimussuunnitelmasta tai tutkimusaihiosta, että kyseessä on hyvä ja yrittäjämäinen liiketaloustieteellinen tutkimus? Toki peruskulmakivet täytyy olla kunnossa: täytyy tuntea aiempi tutkimus tutkimusalueelta. Perusvirhe on todeta, että tästä ei ole tehty lainkaan tutkimusta. Tyypillisesti on kyse kuitenkin siitä, ettei ole luettu tarpeeksi. Tutkimuksen toteutukseen liittyvä suunnitelma täytyy olla myös kunnossa. Tutkimus ei voi perustua siihen, että tämä oli helposti toteutettavissa, esimerkiksi kyselemällä opiskelijoilta. Nämä kysymykset muodostavat perustan, mutta eivät vielä ratkaise kysymystä yrittäjämäisestä tutkimuksesta.

Tutkimus haastaa riskinottoon

Yksi testi on, millaisen reaktion idea, suunnitelma tai valmis tutkimusartikkeli herättää itsessä. ”Jaaha, tämä on 101. kerta, kun luen tämäntyyppisen suunnitelman tai tutkimuksen.” Vai onko reaktio: ”Ahaa! En olekaan koskaan tullut ajatelleeksi asiaa tältä kantilta!”.

Ahaa -reaktio liittyy siihen, että tutkijoiden ehdotus on uusi, haastaa nykytietämystä tai nykyisiä käytännön uskomuksia. Idea voi olla outo, vaikuttaa vähän riskiseltä, ja lukiessa miettii, miten tutkijat mahtavat tässä onnistua ja samalla toivoa, että kuinka hienoa, jos onnistuvat. Ideaan tai paperiin sisältyy riskiä, se ei ole tutun asetelman 101. toisto, jolloin sen toteutus teknisesti on sinänsä helppoa, mutta toteutuessaan ei tuota kovinkaan merkittävää uutta tietoa. Kontribuutio – eli lisäymmärrys nykytietoon, uusi teoreettinen näkökulma tai käytännön toimintaa merkittävästi ravisteleva tutkimus – on kuitenkin se, jota haetaan.

Minut on vastikään nimitetty yrittäjyyden alan ”Journal of Small Business Managementin” avustavaksi toimittajaksi. Tässä tehtävässä otan vastaan osan tähän lehteen jätetyistä artikkeleista ja haen niille arvioijat, ja teen siltä pohjalta päätökset arviointiprosessista ja lopulta siitä, julkaistaanko artikkeli vai ei. Minun on myös mahdollista päättää, että artikkelia ei kannata edes lähettää arviointiprosessiin eli hylätä se ilman arviointia omalla päätökselläni. Olen tässä uudessa roolissa käsitellyt kolme paperia, joista hylkäsin kaksi ja yhden lähetin arviointiin. Molemmissa hylkäyksissä syy oli asetelman tuttuus ilman vahvaa aiemman samasta teemasta tehdyn tutkimuksen tuntemusta ja siten mahdollisen kontribuution vähäisyys.

Kalastajien keskuudessa on lausahdus, että isoa kalaa kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan! Mielestäni tämä ajatus pitäisi saada meidän tutkijoiden ja tutkimuksen rahoittajien ja toimintaan! Meidän täytyy ottaa riskejä, hakea uusia näkökulmia ja teorioita, kysyä kokonaan uusia ja uudentyyppisiä kysymyksiä, pohtia uudenlaisia tutkimuksen toteutuksen tapoja ja rohkeasti lähteä niitä rahoittamaan ja toteuttamaan. Vain siten voidaan tehdä yrittäjämäistä liiketaloudellista tutkimusta ja siten nostaa suomalainen tutkimus maailman kärkeen ja samalla uudistaa parhaimmalla tavalla suomalaista liiketoimintaa!

 Yhdessä tekeminen on osa jaettua asiantuntijuutta. Jakamalla osaamista ja kokemuksia ihmiset voivat yhdessä tehdä asioita, joita eivät yksin kykenisi tekemään. Yhdessä tekemisen ja yhteistyön taidot ovat erityisen tärkeitä työelämässä. Keskustelemalla ja pohtimalla asioita yhdessä myös oma ajatus ja näkökulmat usein selkiytyvät.

Kun opinnäytetyön kirjoittaminen tulee ajankohtaiseksi, ovat opiskelijat usein jo saaneet muut opintosuoritukset kokoon ja keskittyvät silloin ainoastaan tutkimusprosessiin. Kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua opinnäyteryhmään. Kuitenkin juuri näkemysten vaihtaminen ja vertaistuki sekä keskustelu ovat niitä asioita, jotka voivat auttaa eteenpäin omassa tutkimuksessa.

Porin yliopistokeskuksessa aloitti huhtikuussa 2012 ensimmäistä kertaa monitieteinen opinnäyteryhmä – Opari, jota veti johtamisen ja organisoinnin yliopistonlehtori Harri Virolainen Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä. Opari jatkui runsaat puoli vuotta lokakuulle saakka ja siihen osallistui yhteensä kymmenen opiskelijaa TTY:n, TaY:n, TuKKK:n ja TY:n Porin yksiköistä. Tavoitteena oli tukea opiskelijoita tutkimusprosessissa, antaa konkreettisia ohjeita ja tuoda monitieteisyys mukaan opinnäytetyöprosessiin. Ryhmässä keskityttiin kaikille yhteisiin tutkimuksen tekemisen kysymyksiin opiskelijalähtöisesti. Opinnäyteryhmä kokoontui tasaisin väliajoin, mutta myös verkko-ohjauksella oli tärkeä rooli. Kimmoke Oparin käynnistämiseen lähti opiskelijoilta saadusta palautteesta.

- Opariin sai lähtemään mukaan ryhmä ja verkosto, joka etenee samaan tahtiin. Tärkeää on nimenomaan opiskelun myötä saatava verkosto, joka koostuu asiantuntijoista ja silloin keskustellaan samoista asioista. Toisilta ryhmäläisiltä voi saada hyödyllisen vinkin erityisesti prosessiin ja elämänhallintaan, ei välttämättä niinkään päättötyön sisältöön, toteaa Oparissa mukana ollut pääaineena tietojärjestelmätiedettä opiskeleva Leila Tasku.

Monitieteisyyden hyötyjä ja haasteita

Mitä monitieteisyys sitten on tuonut opinnäyteryhmään? Parhaimmillaan eri alojen opiskelijat antavat toisilleen tuoreita näkökulmia. Vaikka aihepiirit saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan, on tutkimuksen tekemisen prosessi kaikille yhteinen ja toisten prosesseista sekä toisten saamasta palautteesta löytyy usein yhtymäkohtia myös omaan opinnäytetyöhön. Omasta tutkimuksesta kertominen auttaa usein selkiyttämään myös omia ajatuksia.

- Aiheiden kirjo oli ryhmässä laaja, sillä opiskelijat tulivat eri pääaineista. Ryhmän kautta näki, millaisia töitä eri tiedekunnissa tehdään, mikä avarsi myös omia näkemyksiä, vaikka itse opinnäytetyö prosessina onkin samankaltainen eri tiedekunnissa, kertoo Oparia luotsannut Harri Virolainen.

Myös opiskelijan näkökulmasta monitieteisyys on ollut rikkaus.

- Ihan varmasti monitieteisyys toi oman lisänsä ryhmään. Esimerkiksi kulttuurillinen näkökulma tuli sitä kautta mukaan ja sitten toisaalta tekniikan aiheet diplomitöissä. Eri aiheisiin tutustuminen ja niistä kuuleminen toivat laaja-alaisuutta ja auttoivat myös toisten alojen tuntemuksessa ja arvostuksessa. Osa aiheista oli niin mielenkiintoista, että varmasti seuraan töiden etenemistä ja haluan lukea ne valmiina, Leila Tasku toteaa.

Monitieteisyys toi toki myös haasteita opinnäyteryhmän vetämiseen.

– Kyllähän siinä haasteet lisääntyivät, koska syvää substanssiosaamista ei kaikista aihepiireistä voikaan ohjaajalla olla. Pienryhmäohjauksessa keskusteltiin enemmän kirjoittamisesta ja prosessista kuin yksittäisistä sisältökysymyksistä. Toki myös sisällöistä opiskelijoiden kanssa keskusteltiin henkilökohtaisesti, kertoo Harri Virolainen.

Oparille toivotaan jatkoa

Sekä ryhmän vetäjä Harri Virolainen että opiskelija Leila Tasku kokivat, että Oparin kaltaiselle ryhmälle on olemassa kysyntää jatkossakin. Leila olisi valmis suosittelemaan Oparia muillekin opiskelijoille. Tämä ensimmäinen Opari -ryhmä on ollut osa ESR -rahoitteista, Osaajaverkosto – opiskelun ja työelämän yhteistyö valmistumisen tukena -projektia. On hienoa, että Opariin on suhtauduttu positiivisesti ja sen jatkumisesta voidaan käydä keskustelua Porin Yliopistokeskuksessa tämän ensimmäisen ryhmän kokemusten pohjalta.

Parasta Oparissa on ollut Leilan Taskun mukaan se, että tietää tukea ja ohjausta olevan tarvittaessa saatavilla. Ryhmäläisten kanssa voi olla myös jatkossa yhteydessä. Ja ryhmän kautta gradu tuli eräällä tavalla eläväksi. Jatkoa ajatellen Leila haluaa korostaa ryhmässä koottavien hyvien käytäntöjen kokoamista yhteen ja jakamista muillekin yhteiseksi työkalupakiksi.

Kirjoittanut: Tanja Lepistö

Value co-creation in the Experience Economy

Welcome to the seventh International Event Management Summer Seminar which will be held at the University Consortium of Pori during the Pori Jazz Festival. The theme of the seminar this year is value co-creation in the experience economy. We will approach this theme, not only by well-known professional speakers, but also by getting right into the core of events. Seminar program includes keynote speaks, workshops, Suomi Areena discussion and evening gatherings.

Keynote speakers are:

• Ashley Kahn, American music historian, journalist and producer and an adjunct professor at New York University
• Paul Gudgin, Senior Consultant at Edinburgh Napier University and former director of The Edinburgh Festival Fringe
• Tore Strandvik, Professor of Marketing at Hanken School of Economics, Helsinki
• Julia Trabskaya, Associate Professor at the National Reseach University´s Higher School of Economics and Senior Researcher at the Laboratory of Economics of Culture in St. Petersburg

The seminar gathers together professionals who are interested in event management: producers, entrepreneurs, educational and development organizations, as well as researchers.

An academic researcher meeting will be held on the first day of the seminar on July 16th, followed by the actual seminar on July 17th-18th.

We look forward to meeting you in July!

Programme (pdf)

Call for papers is now closed. Thank you for your submissions. Call for papers for researcher meeting

Read more about the keynote speakers here

PROGRAMME

TUESDAY 16 July – Researcher Meeting

Venue: Aalto University’s Atelje, University Consortium of Pori (UCPori)

Chair: Arja Lemmetyinen, Dr., Senior researcher, Turku School of Economics at the University of Turku, Pori Unit

11.15     Registration and coffee

11.45     Opening words: Arja Lemmetyinen, Dr., Senior researcher, Turku School of Economics at the University of Turku, Pori Unit

12.00     Keynote: Value co-creation: A perspective, opportunity and challenge?, Tore Strandvik, Professor of Marketing, Hanken School of Economics, Helsinki

13.00     Break

13.10     Research topics. Presentations and discussions

 The Role of Festivals and Events in the Regional Development of Cities – Cases of Two Finnish Cities  Mervi  Luonila, University of Turku, Turku School of Economics, Pori Unit and Tanja Johansson, Sibelius Academy Abstract

The Future of Finnish Music Festivals, Timi Härkönen, Aalto University School of Arts, Design and Architecture Pori Unit Department of Art Abstract

Benchmarking Value Creation of European Classical Music Holiday Destinations: Is There Customer CO-Creation in Bayeruth, Buxton, Orange, Salzburg, Savonlinna, St. Petersburg and Verona? Jukka M. Laitamäki and Donna Quadri-Felitti, New York University Abstract

14.10     Break

14.20     Keynote: Festivals impacts on different groups of stakeholders: hypothesis and issues, Dr. Julia Trabskaya, Associate Professor at the National Reseach University´s Higher School of Economics and Senior Researcher at the Laboratory of Economics of Culture in St. Petersburg

15.10     Break

15.30     Research topics. Presentations and discussions

Reaching Joint Values in a Multicultural Society through Shared Cultural Experiences – an Integration Model, Kristina Kuznetsova-Bogdanovits, Estonian Academy of Music and Theatre Abstract   

Co-creating Collaborative Learning Experiences – Case Multidimensional Event Organizing Course, Minni Haanpää, University of Lapland and Teijo Tekoniemi-Selkälä, Rovaniemi University of Applied Sciences and Jóse-Carlos García-Rosell, University of Lapland Abstract

Co-creating Experiences in Enhancing Entrepreneurial Learning, Lenita Nieminen, University of Turku, Turku School of Economics, Pori Unit and Kärt Summatavet, Estonian Academy of Arts and Arja Lemmetyinen, University of Turku, Turku School of Economics, Pori Unit Abstract

Co-creation “Open your eyes, you’re in the Pori City Park!” Exhibition – Case Pori hidden beauties geocaching road, Pirita Ihamäki, University of Turku Abstract

16.50     Conclusions

17.00     End of the seminar day

WEDNESDAY 17 July 2013 – Seminar Day 1

Venue: Auditorium 126, University Consortium of Pori (UCPori, Pohjoisranta 11 A)

Chair: Reijo Kupiainen, Professor, Aalto University, School of Arts, Design and Architecture, Pori Unit Department of Art

9.00     Registration

9.15     Welcoming words: Reijo Kupiainen, Professor, Aalto University, School of Arts, Design and Architecture, Pori Unit Department of Art

9.30     Keynote:  Co-creating Programming narratives as means to festival success, Ashley Kahn, Author, Music Industry Veteran and Adjunct Professor of Music History and Journalism, New York University

10.30     Pori Jazz: Remarks of the main challenges from new ceo, Juha Miikkulainen, managing director, Pori Jazz 66 ry

11.00     Lunch (self paid)

Venue: Pori Art Museum (Eteläranta, Pori)

12.15     Paul Gudgin workshop: Co-creating Festivals, part 1

16.00    Art exhibition, Pori Art Museum

Our suggestion for evening program will be confirmed later.

THURSDAY 18 July 2013 – Seminar Day 2

Venue:  Pori Art Museum (Eteläranta 11, Pori)

Chair: Tapio Häyhtiö, Dr., Project Manager, Turku School of Economics at the University of Turku, Pori Unit

9.00     Paul Gudgin workshop: “Co-creating Festivals”  part 2

11.00    Lunch (self paid)

Venue: Puuvillan puisto (Puuvilla Park, Pohjoisranta, Pori)

12.15    Suomi Areena at Puuvillanpuisto: Voiko tapahtumilla elää? – tapahtumien merkitykset, roolit ja vaikutukset (in Finnish)

• Toiminnanjohtaja Kai Amberla, Finland Festivals
• Johtaja Minna Sirnö, taiteen Edistämiskeskus
• Puheenjohtaja Mika Virkkala, Selmu ry
• Strategiapäällikkö Tomi Lähteenmäki, Porin kaupunki
• Kansanedustaja Kristiina Salonen (SDP)
• Toimitusjohtaja Markku Kivinen, Satakunnan Yrittäjät
• Porin kaupunginhallituksen jäsen Juha Vasama (KOK)
• Tilaisuuden juontajana kehitysjohtaja Heikki Haaparanta, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

Venue: University Concortium of Pori, (UCPori, Pohjoisranta 11 A)

13.45     Case Provinssirock: How did we do that… Juha Koivisto, Promotor, Provinssirock

14.30     Closing the seminar

15.00    Living Lab for seminar participants: Consert at Kirjurinluoto Arena

The languages used in the seminar are Finnish and English.

All rights to programme changes are reserved.

LOCATION
University Consortium of Pori (UCPori)
Pohjoisranta 11 A
Pori, FINLAND

REGISTRATION
The seminar is free of charge but the maximum number of participants is limited to 60. So please hurry and register now.
Registration is open until June 1st.

Possible cancellations of registration to reeta.hautaniemi@utu.fi by July 9th. In case of no-show without cancellation, we will charge you 50 €.

ACCOMMODATION

A quota of rooms in different hotels has been reserved for participants in the Pori Jazz for Professionals summer seminar. Please, hurry and book your room as soon as possible before the quota is cancelled, as in Jazz Week, all accommodation in Pori fills up quickly.

The quota of rooms is under the name of the Pori Jazz for Professionals seminar or PJfP.

Available accommodation for bookings:

Scandic Pori         
Itsenäisyydenkatu 41
28100 Pori, FINLAND
Call    +358 (0)2 624 900
E-mail: pori@scandichotels.com

Hotel Amado   
Keskusaukio 2
28100 Pori, FINLAND
Tel +358 2 631 0100
email: amado@amado.fi

Hostel Buisto         
Itäpuisto 13
28100 Pori, FINLAND
Tiina Rosenqvist +358 44 333 0646
email: hostelbuisto@gmail.com

See also the private accommodation in Pori region.
Maisa Pori Regional Tourist Agency tel. +358 (0)2 621 7910

FOR MORE INFORMATION

Turku School of Economics at the University of Turku, Pori Unit
Hanna Suontausta, hanna.suontausta(at)utu.fi, 050 435 6900
Reeta Hautaniemi, reeta.hautaniemi (at)utu.fi, 050 434 2933

Aalto University School of Arts, Design and Architecture
Pori Unit of Department of Art
Sari Mäkiranta, sari.makiranta@aalto.fi, 050 432 2143

Pori Jazz for Professionals seminar is co-produced by:
HITTI – Innovative Management and Development of Welfare Services
JOHDE – Development Project of Event Management
Creative Alternatives
VILKKU – Visual Culture and Creative Alternatives

Kirjoittanut:

Kirsi Klemm-Savonen, kirsisavonen@hotmail.com

Aloitin KTM-opintoni Porissa syksyllä 2007. Suoritin opintoja perheen ehdoilla pääasiassa toiselta paikkakunnalta käsin. Opiskelu oli minulle tutkintoon tähtäävä erinomainen ”harrastus”. Aikuisopiskelijana halusin saada hyviä tuloksia ja käyttää aikani tehokkaasti, vaikka elämäntilanteessani opinnot eivät olleetkaan ykkössijalla. Motivaation ylläpitoa ja aikataulutusta helpotti se, että kursseilla oli aina alku ja loppu. Tavoite, määränpää, oli näköpiirissä. Näin ei kuitenkaan ollut gradun kanssa.

Osallistuin graduryhmään ensimmäisen kerran syksyllä 2009, mutta jouduin siirtymään seuraavaan aloittavaan ryhmään. Omalla kohdallani aiheen valinta ja tutkimusongelman muotoutuminen veivät alkuvaiheessa enemmän aikaa kuin oletin.

Opiskelijalle voikin olla vaikeaa hahmottaa, millainen työ gradu on. Työn laajuutta ja syvyyttä on haastavaa ymmärtää etukäteen, saati sitten sitä, kuinka paljon aikaa työ vie. Kyse on valtavasta määrästä aineistoa, rohkeudesta tehdä päätöksiä työn eri vaiheissa, intensiivisestä ajattelusta sekä kirjoitustyöstä ja tekstin loputtomasta muokkailusta. Aiheen pohtiminen tulisikin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ensimmäisessä graduseminaarissa kysytään jo aihetta, ja tutkimussuunnitelman kirjoittaminen alkaa heti. Aloittamista voisi helpottaa se, että graduja luettaisiin ja käsiteltäisiin heti opintojen alkuvaiheessa. Luennoitsijoiden olisi myös hyvä opintojen edetessä korostaa sitä, kuinka oleellista tutkimuksen teko on tiedekorkeakoulussa.

Graduaiheeni oli luonnollinen jatke kandityölleni, jossa tutkin lääkäriprofessiota ja strategista johtamista. Kiinnostus aihepiiriin syntyi seuratessani Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin strategiakriisiä vuonna 2008. Pohdin, miksi muutosten läpivienti tietyllä toimialalla ja tietyn ammattikunnan sisällä oli niin vaikeaa. Halusin ymmärtää taustalla vaikuttavia asioita. Gradussani tutkin lääkäriprofessiota ja valtaa. Kohteena oli Suomen Lääkärilehden pääkirjoitusten kieli ja sitä kautta rakentuvat merkitykset. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja sopi erinomaisesti hyvinvointialan kontekstiin sekä pääaineeseeni johtamiseen.

Menetelmän valinta oli hankala osa työtä. Oli oivallettava, millä menetelmällä ratkaista alustava tutkimusongelma. Sain lisää haastetta valitsemalla vaikealta tuntuvan menetelmän, diskurssianalyysin. Menetelmän taustalla on ajatus, että kieltä käytettäessä puhutuille kohteille annetaan merkityksiä. Samalla rakennetaan tietynlaista todellisuutta, käsitystä jostain asiasta. Kyse on vahvasti tulkinnasta. Jälkikäteen voin myöntää, että menetelmä oli vaikea, mutta erittäin antoisa.

Opinnäytteen tekemiseen kuuluvat suuret epävarmuuden tunteet, ja gradun saattaminen valmiiksi työksi voi joskus tuntua mahdottomalta. Näin on varmasti jokaisen kohdalla. Tunteet eivät kuitenkaan saa liikaa ohjata työtä. Kukaan ei ole valmis graduntekijä, vaan kyse on nimenomaan oppimisprosessista. Kannustankin suhtautumaan nöyrästi graduun. On rohkeasti asetuttava noviisin asemaan. Ei gradua voi osata tehdä, ellei sellaista ole koskaan tehnyt. Työn edetessä taidot ja tiedot kyllä karttuvat. Voi myös luottaa itseensä ja oppimiskykyynsä, gradusta kyllä selviää. Ei yhdellä harppauksella vaan monilla pienillä askelilla. Asiantuntijuus kehittyy aina hiljalleen. On myös tärkeätä sisäistää se, että jokainen on oman gradunsa herra. Jokainen vastaa omasta työstään, ja prosessiin kuuluu monenlaisia valintoja, jotka kaikki tulee perustella hyvin. Tämä kannattaa nähdä positiivisena asiana. Gradua tehdessä saa ja pitää tehdä päätöksiä.

Vahvuutenani graduprosessissa oli hyvän opintomenestyksen luoman itseluottamuksen lisäksi tehokas seminaarityöskentely. Olin aina hyvin valmistautunut seminaareihin. Luin oppaista ja ohjaajan viesteistä, mitä minulta odotettiin, ja toimin sen mukaisesti. Päätin myös alusta alkaen hyödyntää ohjaajan ohjeet. Kirjoitin muistiin lähes kaiken ohjaajan puheen, usein vielä puhtaaksikirjoitin tekstin kotiin päästyäni. En oikeastaan palannut muistiinpanoihini työni edetessä, mutta oppimisprosessi tapahtui jo kirjoittamisvaiheessa. Vaikka ohjaaja puhui toisen opiskelijan työstä, keskustelun seasta löytyi yllättävän paljon niin sanottua yleistä asiaa gradusta. Näitä kuulemiani asioita pyrin hyödyntämään.

Onnistuneen graduni taustalla oli myös hyvä ohjaajasuhde. En usko, että erinomaiset tulokset syntyvät ilman asiantuntevaa ja hyvää ohjausta. Pidin ohjaajastani sekä ihmisenä että ohjaajana. Mielestäni meillä oli keskinäinen kunnioitus toistemme työtä kohtaan, mikä helpotti vuorovaikutusta. Pidin myös kirkkaana mielessäni sen, että vastuu työstäni on minulla itselläni. Opiskelijan vastuulla on tehdä gradu, ohjaajan vastuulla on ohjata ja auttaa. Gradu on tutkimuksen tekoa ja tutkimustyö parhaimmillaan avartaa maailmankuvaa ja laajentaa ajattelua. Oma graduni teki minulle juuri näin.

Kirjoittaja on valmistunut hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmasta joulukuussa 2011.

Hyvinvointipalvelujen kentällä myllertää. Niukat taloudelliset resurssit tulisi kohdentaa parhaalla mahdollisella tavalla asiakaslähtöisten palvelujen turvaamiseksi. Taloudellisten rajoitteiden pelätään heikentävän palveluja ja vaikuttavan kielteisesti ihmisten hyvinvointiin. Palvelutuotannossa tarvitaan talousosaamista, joka ei jätä jalkoihinsa asiakaslähtöistä ajattelua.

Perinteisten käsitysten mukaan kauppatieteellinen toiminta edustaa kovia arvoja ja voitontavoittelua, kun taas hyvinvointipalveluissa korostuvat humaanimmat arvot, eettisyyden ja ihmisläheisen asiakaslähtöisyyden vaaliminen. Suomen Ekonomiliiton (SEFE) teettämässä raportissa (2012) todetaan, että työnantajien mielikuvan mukaan tyypillinen kauppatieteilijä on urasuuntautunut, itsevarma ja kunnianhimoinen, muttei juuri lainkaan eettinen tai luova.

Liiketoiminnallisen ajattelun ja hyvinvointialojen yhdistäminen tapahtuukin kovien ja pehmeiden arvojen rajapinnassa. Juuri tässä yhdistelmässä on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä järjestettävän Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman vahvuus: maisteriohjelma kouluttaa eettisesti ja luovasti ajattelevia liiketoimintaosaamisen asiantuntijoita ja kehittäjiä, joilla on jo aiemman koulutustaustansa vuoksi asiantuntemusta hyvinvointipalveluista.

Maisteriohjelmasta valmistunut kauppatieteiden maisteri kykenee tunnistamaan ja johtamaan hyvinvointipalvelujen muutosprosesseja ennakoivasti sekä kehittämään hyvinvointipalvelujen laatua asiakaslähtöisesti ja innovatiivisesti. Hänellä on valmiudet ymmärtää yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ilmiöitä, tarttua kehittämistoimiin tulevaisuussuuntautuneesti sekä johtaa moniammatillista yhteisöä erilaiset arvot ja ajattelutavat huomioiden. Siinä onkin tavoitetta yhdelle maisteriohjelmalle.

Mikäli ohjelman opiskelijoita on uskominen, tuo kaikki on myös mahdollista. Opiskelijoidenkin mukaan koulutustarjonnassa arvoyhdistelmä on uusi, mutta työelämän näkökulmasta välttämätön ja erittäin tarpeellinen. Kauppatieteellisen osaamisen lisääminen hyvinvointipalvelujen kentällä on haaste ja mahdollisuus, ja maisteriohjelman kannalta ennen kaikkea valttikortti ja uusien innovatiivisten näkökulmien ponnahdusalusta. Parhaimmillaan koulutus tuottaa työelämän tarpeisiin osaajia, joilla on uudenlainen näkökulma hyvinvointialan ja murroksessa olevien julkisten palvelujen haasteisiin.

Opiskelijat ovat Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman arvokkaimpia rakentajia ja kehittäjiä, ja siksi heidät on otettu vahvasti mukaan ohjelman kehittämistyöhön. Syksyllä 2012 opiskelijat tekivät markkinoinnin erikoistutkija, maisteriohjelman koulutusjohtaja Arja Lemmetyisen johdolla Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman strategisen brändianalyysin, johon sisältyi asiakas-, kilpailija- ja itseanalyysi sekä hyvinvointialan tulevaisuudennäkymien hahmottaminen. Analyyseistä nousi esiin vahva arvokeskustelu, joka kumpusi arvioitaessa maisteriohjelman ”syvintä olemusta”.

Arja Lemmetyinen korostaa verkkokeskusteluna toteutetun brändianalyysin merkitystä:

- Maisteriohjelman opiskelijat edustavat hyvinvointialan laajaa, valtakunnallista osaamista. Niinpä on aivan luonnollista, että opinnoissa tarjotaan mahdollisuus vuorovaikutukseen, jossa he oppivat myös toisiltaan. Tämä vahvistaa ”Hyvis”-brändin identiteettiä, omakuvaa, ja se puolestaan heijastuu siihen imagoon, mielikuvaan, mikä esimerkiksi hyvinvointialan työnantajilla ja julkisen ja yksityisen sektorin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajilla on erityisesti tästä maisteriohjelmasta valmistuneista kauppatieteiden maistereista. Tavoitteena on lisätä ”brändipääomaa” eli tietoisuutta siitä erikoisosaamisesta, mikä Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmasta valmistuneilla opiskelijoilla on.

Opiskelijoiden tekemän brändianalyysin mukaan Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma on brändinä vielä melko tuntematon, mutta opiskelijat kokevat olevansa itse vastuussa siitä, millaiseksi brändi tulevaisuudessa muodostuu. Maisteriohjelmalla vastataan siihen kysyntään, joka hyvinvointialalla on, ja koulutuksen koetaan tuottavan alalla tarvittavia hybridiosaajia. Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman koetaan antavan välineitä muun muassa taloushallintoon, kustannuslaskentaan ja hinnoitteluun, inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden arvoja unohtamatta.

Kirjoittanut: Reeta Hautaniemi ja Sini Lehto

International Researcher Meeting – Value co-creation in the Experience Economy, for researchers interested in event management and related issues, such as cultural production and tourism, management of creative projects, social media and marketing – old hands, new beginners, doctors and all those who are interested to study event management in practice.

The concept of value co-creation has been a current issue in the field of new product development and in service systems and service logic perspective. As defined by O’Hern and Rindfleisch (2010) the paradigm of co-creation, challenges the traditional   marketing paradigm by a new perspective, in which, customers are active co-creators of the products/services they buy and use. By adding to the concept the context of the experience economy, we invite both academic and business stakeholders to research and shape the future of the co-creation experience in multidisciplinary settings.  We are open for various scientific perspectives of looking at the phenomenon in your research proposals. What we expect, however, is that the submissions share the joint context of interest in Art and Event Management and Experience Economy.

The researcher meeting will be a part of the International Seminar Pori Jazz for Professionals 16^th – 18^th of July 2013, which is aimed at professionals in the field of cultural production. The meeting will offer a unique opportunity to present your research to fellow researchers and get comments from a professional panel. The seminar is an excellent opportunity to network and meet people – in the middle of the sizzling, largest Jazz festival in Europe, the Pori Jazz.

Submission guidelines and deadlines

15th of May 2013: Submission of abstracts of research papers (max 250 words). English is compulsory for the abstract. The abstract should include keywords, research meeting theme, objectives, methodology, main contributions and conclusions of the paper.

Please submit your abstract proposal as a MS Word file to arja.lemmetyinen(at)utu.fi. This file should have the title of your paper and your name. On 25th of May 2013 results of the review, including acceptance or rejection, will be communicated. The abstracts presented in the seminar will be published in the series of Turku School Economics, Pori Unit.

For more information: Senior Researcher Arja Lemmetyinen, University of Turku, Turku School of Economics, Pori Unit. Email: arja.lemmetyinen(at)utu.fi, Mobile +358 50 520077

http://tukkkpori.wordpress.com/

The researcher meeting is a part of International Summer Seminar Pori Jazz for Professionals (16^th to 18^th of July 2013) at University Consortium of Pori, Finland. The seminar is co-produced by University of Turku, Turku School of Economics, Pori Unit and Aalto University, School of Arts, Design and Architecture, Pori Unit of Department of Art.

Pappia Sinistä ei tullut, vaan ensin taloushallinnon tradenomi ja vuoden 2011 keväällä kauppatieteiden maisteri liiketalouden tradenomien erillisvalinnan kautta. Opiskeluaikana Sini työskenteli vuokravälittäjänä ja ennen siirtymistään Assistant Controlleriksi A. Ahlström Oy:lle myös yritysneuvojana Yrityspalvelu Enterissä.

– En ikinä ajatellut, että minusta tulisi tilintarkastaja. Tunnen kuitenkin olevani oikealla alalla. Minua olisi pidetty omituisena, jos jo 8-vuotiaana olisin tiennyt haluavani tilintarkastajaksi.

- Olin vuoden työelämässä tradenomiksi valmistumisen jälkeen, ja se auttoi kasvattamaan taas motivaatiota opiskelemiseen. Minusta tuntui, että tiesin hieman monesta asiasta, mutta en tarpeeksi yhdestäkään.

Laskentatoimi valikoitui Sinin pääaineeksi jo ammattikorkeakoulussa, sivuaineena hänellä oli yritysjuridiikka.

-Valitsin laskentatoimen, sillä olen pikkutarkka ja tykkään toimia numeroiden kanssa. Opiskelu oli kivaa ja joustavaa sekä erittäin antoisaa pienten ryhmäkokojen vuoksi. Itse en juuri hyödyntänyt ristiinopiskelumahdollisuuksia, sillä halusin panostaa pää- ja sivuaineeseeni.

- Opiskelijarientoihin en yliopistoaikana ennättänyt, sillä opiskelun ja työn ohella hevoset täyttivät ja tasapainottivat elämääni. Ja tekevät niin edelleen. Aamulla ennen töihin lähtöä menen tunniksi talleille ja illalla töiden jälkeen olen hevosten parissa 2-4 tuntia. Kaikki rahat menevät hevosiin, joten tiedän kyllä, miksi käyn töissä, Sini Huhtasalo hymyilee.

Kirjoittanut: Susanna Jänismäki

Tilintarkastajana työskentelevä Sini Huhtasalo opiskeli kauppatieteiden maisteriksi Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä.

Liiketalouden tradenomien erillisvalinta (KTM, 120 op) on käynnissä 18.3.2013 asti, Lisätietoja opiskelijavalinnasta: www.utu.fi/tse/pori

Kirjoittanut: Jaana Määttälä

Jaana Määttälä toimii laskentatoimen ja rahoituksen tutkijana Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä.

Hyvinvointialan palveluita tuotetaan kuntasektorilla yhä enenevässä määrin sopimusperusteisesti. Markkinaehtoiset tilaaja-tuottajamallit lisäävät kunnissa osaltaan talouden ohjauksen sekä yleisemminkin johtamisen haasteellisuutta. Tällainen kompleksinen toimintaympäristö odottaa varsinkin Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmasta valmistuvia asiantuntijoita. 

Parin viime vuosikymmenen aikana on kuntasektorille, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin, levinnyt palvelutuotannon organisointimalli, joka sisältää erityispiirteitä sekä liiketaloudesta että verorahoitteisesta julkishallinnosta. Tällaista julkisen ja yksityisen sektorin rajapintaan kuuluvaa markkinaehtoista toimintamuotoa sovelletaan sekä julkishallinnon sisällä (sisäinen tilaaja-tuottajamalli) että julkishallinnon ja ulkoisten toimijoiden välillä (ulkoinen tilaaja-tuottajamalli).

Tämän päivän teoreettiset mallit kuvaavat pääosin perinteisiä hyvinvointipalveluita tuottavien yksityisten yritysten ja julkisen sektorin organisaation toimintaa. Koska kyseisestä julkisen ja yksityisen rajapintaan kuuluvasta palvelutuotannon organisointimallista on kertynyt vasta vähän tieteellistä näyttöä, tarvitaan lisää tutkimusta tukemaan talouden ohjausta erityisesti hyvinvointialalla.

Lähtökohtaisesti tilaaja-tuottajamallissa korostuvat markkinat ja kilpailutus. Palvelutuotannon kilpailutus ja ulkoistus edellyttävät etenkin vaihtoehto- ja kustannuslaskelmien tekemistä eri toimintavaihtoehtojen edullisuudesta. Näissä taloudellisissa laskelmissa pitäisi tulla huomioiduksi omasta palvelutuotannosta ja vaihtoehtoisesti sopimusperusteisesta palvelutuotannosta aiheutuvat näkyvät sekä näkymättömät kustannukset, jotta päätöksenteko perustuisi kokonaisuudessaan relevanttiin informaatioon ja läpinäkyvyyteen.

Aihetta koskevien tutkimusten mukaan päätöksenteon näkökulmasta haasteellisuutta tilaaja-tuottajamallissa aiheuttavat erityisesti näkymättömät kustannukset. Niitä syntyy muun muassa kaikenlaisten päätösten ja sopimusten tekemisestä, kilpailutuksesta, sopimusten valvonnasta, vakuutuksista, toimittajasuhteista, vanhan järjestelmän purkamisesta sekä henkilöstön uudelleen sijoittamisesta. Vastaavasti kaikenlainen yhteistyö voi saada aikaan myös näkymättömiä tuottoja, jotka tulisi huomioida vaihtoehtolaskelmissa. Näkymättömien kustannusten ja tuottojen määrittäminen suuntautuu tulevaisuuteen, jossa korostuu tulevien tuottojen ja kustannusten subjektiivisuuteen sekä epävarmuuteen perustuva arviointi. Pitkän aikavälin vaihtoehtolaskelmissa tulisi lisäksi huomioida rahan aika-arvon merkitys eli tulevien tuottojen ja kustannusten nykyarvo.

Päätöksenteossa näkymättömät kustannukset sekä tuotot on helppo jättää laskelmien ulkopuolelle niiden haasteellisen tunnistamisen ja määrittämisen vuoksi. Talouden näkökulman lisäksi kuntasektorilla on todettu markkinoiden yleisen luonteen sekä toiminnan tuntemus puutteelliseksi. Tuottajat tarvitsevat toimivia olosuhteita palveluiden kehittämiselle, markkinoiden kehittymiselle sekä informaation välittymiselle tuottajien ja asiakkaiden välillä.

Nykyiset ja tulevaisuuden uudet julkisten palveluiden järjestämistapojen päätöksentekoon liittyvät haasteet – esimerkiksi vaihtoehtolaskelmien ja markkinoiden näkökulmasta – tuovat esille sen, että hyvinvointialan asiantuntijatehtävissä korostuu jatkossakin tarve erityisesti liiketaloustieteelliselle osaamiselle.

Haku Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmaan on käynnistynyt. Hakuaika päättyy 18.3.2013. Lisätietoja opiskelijavalinnasta: http://www.utu.fi/tse/pori