Yhdessä tekeminen on osa jaettua asiantuntijuutta. Jakamalla osaamista ja kokemuksia ihmiset voivat yhdessä tehdä asioita, joita eivät yksin kykenisi tekemään. Yhdessä tekemisen ja yhteistyön taidot ovat erityisen tärkeitä työelämässä. Keskustelemalla ja pohtimalla asioita yhdessä myös oma ajatus ja näkökulmat usein selkiytyvät.
Kun opinnäytetyön kirjoittaminen tulee ajankohtaiseksi, ovat opiskelijat usein jo saaneet muut opintosuoritukset kokoon ja keskittyvät silloin ainoastaan tutkimusprosessiin. Kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua opinnäyteryhmään. Kuitenkin juuri näkemysten vaihtaminen ja vertaistuki sekä keskustelu ovat niitä asioita, jotka voivat auttaa eteenpäin omassa tutkimuksessa.
Porin yliopistokeskuksessa aloitti huhtikuussa 2012 ensimmäistä kertaa monitieteinen opinnäyteryhmä – Opari, jota veti johtamisen ja organisoinnin yliopistonlehtori Harri Virolainen Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä. Opari jatkui runsaat puoli vuotta lokakuulle saakka ja siihen osallistui yhteensä kymmenen opiskelijaa TTY:n, TaY:n, TuKKK:n ja TY:n Porin yksiköistä. Tavoitteena oli tukea opiskelijoita tutkimusprosessissa, antaa konkreettisia ohjeita ja tuoda monitieteisyys mukaan opinnäytetyöprosessiin. Ryhmässä keskityttiin kaikille yhteisiin tutkimuksen tekemisen kysymyksiin opiskelijalähtöisesti. Opinnäyteryhmä kokoontui tasaisin väliajoin, mutta myös verkko-ohjauksella oli tärkeä rooli. Kimmoke Oparin käynnistämiseen lähti opiskelijoilta saadusta palautteesta.
- Opariin sai lähtemään mukaan ryhmä ja verkosto, joka etenee samaan tahtiin. Tärkeää on nimenomaan opiskelun myötä saatava verkosto, joka koostuu asiantuntijoista ja silloin keskustellaan samoista asioista. Toisilta ryhmäläisiltä voi saada hyödyllisen vinkin erityisesti prosessiin ja elämänhallintaan, ei välttämättä niinkään päättötyön sisältöön, toteaa Oparissa mukana ollut pääaineena tietojärjestelmätiedettä opiskeleva Leila Tasku.
Monitieteisyyden hyötyjä ja haasteita
Mitä monitieteisyys sitten on tuonut opinnäyteryhmään? Parhaimmillaan eri alojen opiskelijat antavat toisilleen tuoreita näkökulmia. Vaikka aihepiirit saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan, on tutkimuksen tekemisen prosessi kaikille yhteinen ja toisten prosesseista sekä toisten saamasta palautteesta löytyy usein yhtymäkohtia myös omaan opinnäytetyöhön. Omasta tutkimuksesta kertominen auttaa usein selkiyttämään myös omia ajatuksia.
- Aiheiden kirjo oli ryhmässä laaja, sillä opiskelijat tulivat eri pääaineista. Ryhmän kautta näki, millaisia töitä eri tiedekunnissa tehdään, mikä avarsi myös omia näkemyksiä, vaikka itse opinnäytetyö prosessina onkin samankaltainen eri tiedekunnissa, kertoo Oparia luotsannut Harri Virolainen.
Myös opiskelijan näkökulmasta monitieteisyys on ollut rikkaus.
- Ihan varmasti monitieteisyys toi oman lisänsä ryhmään. Esimerkiksi kulttuurillinen näkökulma tuli sitä kautta mukaan ja sitten toisaalta tekniikan aiheet diplomitöissä. Eri aiheisiin tutustuminen ja niistä kuuleminen toivat laaja-alaisuutta ja auttoivat myös toisten alojen tuntemuksessa ja arvostuksessa. Osa aiheista oli niin mielenkiintoista, että varmasti seuraan töiden etenemistä ja haluan lukea ne valmiina, Leila Tasku toteaa.
Monitieteisyys toi toki myös haasteita opinnäyteryhmän vetämiseen.
– Kyllähän siinä haasteet lisääntyivät, koska syvää substanssiosaamista ei kaikista aihepiireistä voikaan ohjaajalla olla. Pienryhmäohjauksessa keskusteltiin enemmän kirjoittamisesta ja prosessista kuin yksittäisistä sisältökysymyksistä. Toki myös sisällöistä opiskelijoiden kanssa keskusteltiin henkilökohtaisesti, kertoo Harri Virolainen.
Oparille toivotaan jatkoa
Sekä ryhmän vetäjä Harri Virolainen että opiskelija Leila Tasku kokivat, että Oparin kaltaiselle ryhmälle on olemassa kysyntää jatkossakin. Leila olisi valmis suosittelemaan Oparia muillekin opiskelijoille. Tämä ensimmäinen Opari -ryhmä on ollut osa ESR -rahoitteista, Osaajaverkosto – opiskelun ja työelämän yhteistyö valmistumisen tukena -projektia. On hienoa, että Opariin on suhtauduttu positiivisesti ja sen jatkumisesta voidaan käydä keskustelua Porin Yliopistokeskuksessa tämän ensimmäisen ryhmän kokemusten pohjalta.
Parasta Oparissa on ollut Leilan Taskun mukaan se, että tietää tukea ja ohjausta olevan tarvittaessa saatavilla. Ryhmäläisten kanssa voi olla myös jatkossa yhteydessä. Ja ryhmän kautta gradu tuli eräällä tavalla eläväksi. Jatkoa ajatellen Leila haluaa korostaa ryhmässä koottavien hyvien käytäntöjen kokoamista yhteen ja jakamista muillekin yhteiseksi työkalupakiksi.
Kirjoittanut: Tanja Lepistö
Liiketoiminnallisen ajattelun ja hyvinvointialojen yhdistäminen tapahtuukin kovien ja pehmeiden arvojen rajapinnassa. Juuri tässä yhdistelmässä on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä järjestettävän Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman vahvuus: maisteriohjelma kouluttaa eettisesti ja luovasti ajattelevia liiketoimintaosaamisen asiantuntijoita ja kehittäjiä, joilla on jo aiemman koulutustaustansa vuoksi asiantuntemusta hyvinvointipalveluista.
